Pahoittelen tätä pitkää päivitysväliä. Osan kuvat ovat kyllä olleet netissä jo hyvän aikaa, mutta itse kirjoittamisen aloittaminen on ollut kovasti tahmaista. Ei ole napannut sitten niin lainkaan. Syyt tähän ovat henkilökohtaisessa elämässäni, joka on kokenut radikaaleja muutoksia tarinan aloittamisen jälkeen. Tarkoitus ei kuitenkaan ole lopettaa Romanoveja kesken, sikäli kuin pelin saa edelleenkin toimimaan ( sitäkään ei ole tullut kokeiltua ihan muutamaan viikkoon... ). Päivitysvälit saattavat siis jatkossakin olla pitkiä.
Tässä osassa on 70 kuvaa.
--------------------
Noin vuotta myöhemmin
Lily söi aamiaista hitain liikkein. Ruoka ei oikeastaan maistunut, mutta pakko oli syödä. Victoriaa oli kyettävä hoitamaan, sillä eron jälkeen Lily oli hänen ainoa huoltajansa. Alexia ei juuri ollut näkynyt.
Aamiaisen jälkeen Lily ei kyennyt muuta kuin menemään torkuille, sillä Victoria oli herätellyt häntä pitkin yötä. Aikaisemmin tyttö oli jo oppinut nukkumaan yönsä heräilemättä, mutta eron jälkeen Victoria oli alkanut uudelleen yösyötöt tai muuten vain herännyt itkemään, joten Lilyn unet olivat katkonaisia.
Alex oli lohduttautunut Aamun käsivarsilla...
... ja hyvin pian kosinut naista, joka odotti hänelle lasta. Se kalvoi Lilyä, Aamun raskaus, sillä hänelle itselleen oli ollut kovin vaikeaa tulla raskaaksi ja saattaa raskaudet loppuun asti. Nyt Aamu oli tullut raskaaksi Alexille saman tien ja raskaus näytti jatkuvan ongelmattomana. Twinbrook oli pieni kaupunki ja Lilyllä oli paljon tuttuja, jotka eivät lainkaan epäröineet kertoa pariskunnan kuulumisia.
Aamun kihlasormuksen timantti oli kuulemma ollut niin iso, että hyvä kun nainen jaksoi sitä kantaa, näin kerrottiin.
Lily havahtui unestaan ja löysi Victorian potalta.
-Äidin kiltti pieni tyttö. Hienoa kun osasit mennä potalle ihan itse,
Lily kehui.
-Ihan itte,
sopersi Victoria.
Murheen aalto pyyhkäisi Lilyn lävitse ja hän lohduttautui halaamalla Victoriaa tiukasti. Tämä oli kaikki mitä hänellä oli elämässä.
Illalla Vickyn mentyä nukkumaan Lily pakottautui siivoamaan asunnon. Elämä oli pakkoliikkeitä, jotka piti vain suorittaa.
--------------------
Vuotta myöhemmin
-Hyvää syntymäpäivää Victoria!
Innoissaan pieni tyttö kurottautui puhaltamaan kakkunsa kynttilät.
Syntymäpäivää äiti ja tytär juhlivat keskenään ja Lily soitti heidän pienissä juhlissaan.
-Äiti, mä haluaisin alottaa baletin. Voitaisko meille ostaa sellanen balettitanko?
-Vai baletin,
hymähti Lily.
( Victoria: arjen sankari, kuumuuden ystävä, kapinallinen )
-Ja mä tarvitsisin sellasen taskutietokoneenkin. Niistä on hyötyä koulussa,
Victoria jatkoi.
Lily katsoi lastaan sanattomana. Balettitanko? Taskutietokone? Luuliko tytär, että raha kasvoi puussa? Ei heillä toki ollut mitään hätää rahojen suhteen, mutta jos niitä alettaisiin syytämään sinne tänne, varat hupenisivat hyvin nopeasti. Sen vuoksi Lily puutarhaa ja kanoja piti, että niiden myötä menot olivat huomattavan pienet.
-Katsotaan,
hän sanoi turtunein huulin, kun Victoria näytti alkavan murjottamaan,
-mutta niiden eteen saat kyllä tehdä sitten kotitöitä.
Ehkä Alex auttaisi hankinnoissa?
-Tietty äiti,
Vicky sanoi ja pomppasi saman tien korjaamaan astiat koneeseen.
Viikkoa myöhemmin Vickyllä oli balettitanko ja ensimmäinen tuntikin jo takanaan.
Kuluneen vuoden aikana Lilyn ystävyys Marko Vaittilan kanssa oli kasvanut jotakin ystävyyttä suuremmaksi. Marko oli tasainen ja hyvä mies, mutta viime aikoina tämä oli alkanut esittää vaatimuksia, jotka koskivat suhteen julkistamista myös Victorialle. Marko halusi naimisiin.
( Marko Vaittila, sikäli kuin muistan sukunimen oikein, on kaupunkin omia simejä ja hän tosiaan oli Lilyn ystävä jo pidemmän ajan takaa vaikka miestä ei kuvissa ole näkynytkään tätä ennen. )
-Mutta... eikö tämä ole liian pian?
Tätä samaa keskustelua oli käyty jo läpi muutamia kertoja eikä Lily vieläkään uskaltanut tehdä päätöstä.
-Rakastatko sinä minua Lily lainkaan?
-Marko...
-Minusta alkaa tuntua, että sinä välttelet tahallaan seuraavan askeleen ottamista. Jos tästä ei ole kehittymässä koskaan tämän kummempaa, minun on varmaan syytä lähteä pois.
Marko näytti kovin haavoittuvalta ja Lilyyn iski äkkiä paniikki. Mies lähtisi pois ja hän olisi taas yksin!
-Kuule... Anna anteeksi. Minä vain... Olen niin tottunut elämään Victorian ehdoilla, että tätä askelta on ollut hirveän vaikea ottaa, mutta minä rakastan sinua kyllä enkä halua menettää.
-Mene sitten kanssani naimisiin Lily. Sinä olet lumoavin nainen jonka koskaan olen tavannut ja minä haluan silittää pois ne arvet, jotka olet saanut tähän mennessä. Minä rakastan sinua täydestä sydämestäni Lily. Tule vaimokseni.
Lilyn sydän heitti pahemman kerran volttia. Nyt tai ei koskaan. Hän ei halunnut menettää Markoa oman epävarmuutensa vuoksi. Niin Lily suostui lopulta miehen kosintaan.
Seuraavana viikonloppuna tuore kihlapari istui Lilyn olohuoneessa ja odotteli Victoriaa saapuvaksi balettitunniltaan.
-Minua hermostuttaa,
Lily mutisi.
Marko veti Lilyn puoleensa, otsa otsaa vasten.
-Kulta, minä olen tässä sinun kanssasi. Kaikki menee hyvin.
-Jos sinä sanot niin.
-Minä sanon niin,
Marko vahvisti ja suuteli Lilyä.
Vähän myöhemmin pariskunta istui säädyllisen matkan etäisyydellä toisistaan ja Victoria aisti erikoisen tunnelman heti astuttuaan ovesta sisään. Äiti pyysi hänetkin istumaan sohvalle ja Vicky istui alas varovasti ja vartalo jäykkänä.
-Victoria, me olemme eläneet pitkän aikaa kahdestaan sinun kanssasi. Tämä tässä vieressäni on Marko, hyvä ystäväni monen vuoden takaa. Viime aikoina meidän ystävyytemme on... syventynyt ja hän.. tuota.. me olemme kihloissa Victoria. Marko muuttaa tänne meidän kanssamme.
-En mä halua uutta isää! Mulla on jo yksi,
kiukustui Vicky.
-Victoria...,
aloitti Lily, mutta Marko keskeytti.
-Ei, anna minun hoitaa tämä.
Marko nousi seisomaan ja kapinallisin mielin Vicky nousi myös. Yhtäkkiä häntä alkoi vapisuttaa miehen tiukan, tumman katseen alla. Tatuoinnit ja kaikki. Olikohan Marko jossain jengissä tai jotain?
-Victoria, olet ihan oikeassa siinä, että sinulla on jo isä enkä minä ole tulossa hänen paikalleen. Sinun äitisi ja minä kuitenkin rakastamme toisiamme ja me haluamme asua yhdessä. Mitä luulet, voisiko sinusta ja minusta tulla ystäviä?
-No joo, kai meistä vois tulla... Opetatko mut ajaan moottoripyörää,
Vicky tiedusteli. Marko kohotti ensin yllättyneenä kulmiaan ja purskahti sitten nauruun.
-Mikä ettei.
Kuukautta myöhemmin Romanovien puutarhaan oli pystytetty hääkaari ja pieni perhe oli pukeutunut parhaimpiinsa. Victoriaa itketti hieman, sillä tämä tarkoitti sitä, että isä ei ollut enää palaamassa heidän luokseen.
Vieraita ei oltu kutsuttu ja sormusten pujotus tapahtui hyvin intiimissä seurassa. Lily säteili onnea eikä Marko tainnut jäädä toiseksi.
Pujotettuaan sormukset ja lausuttuaan häävalat Lily ja Marko suutelivat pikaisesti. Heillähän oli yleisönä vain yksi pikkutyttö, joten ei tarvinnut alkaa mennä kohtuuttomuuksiin rakkauden esittelyn kanssa.
Urheasti Victoria taputti vastanaineille, pitäen kasvoillaan iloiselta näyttävän hymyn. Kyllähän Vicky tiesi, että isä ei ollut tulossa takaisin. Eihän hän itsekään ollut juuri viime vuosina isäänsä nähnyt. Tällä oli uusi perheensä eikä Vicky näyttänyt oikein mahtuvan isän nykyisiin kuvioihin.
Lily leikkasi hääkakun ja Victoria siirtyi lähemmäs.
Hän nappasi kakusta ensimmäisen palan ja Marko katsoi tyttöä tyrmistyneenä. Lily loi tuoreeseen mieheensä varoittavan katseen, pudistaen samalla hieman päätään.
-No Vicky, onko kakku hyvää?
-Ehkä vähän ylimakeaa,
kuului tuomio.
-Niinkö?
Lily hämmentyi hieman, sillä kakku oli hänen itsensä tekemä.
-Kultaseni, tämä kakku on oikein hyvää,
Marko sanoi hiljaa vierestä. Vickyn posket punehtuivat häpeästä ja hän katsoi miestä suurin silmin.
-Kiitos,
tyttö mutisi ja nousi pöydästä nopeasti.
Lily oli lähdössä hänen peräänsä.
-Kulta, anna hänen olla hetki itsekseen. Vicky taitaa tarvita sitä juuri nyt.
Lilyn jäykät hartiat rentoutuivat ja hän pysähtyi.
-Niin. Olet ehkä oikeassa.
Oli niin kovin helpottavaa, kun taloudessa oli toinenkin aikuinen ja kasvatusvastuun saattoi jakaa.
-Minä korjaan astiat niin vie sinä kakku jääkaappiin. Nähdään makuuhuoneessa...
Lilyn lävitse kävi miellyttävä väristys Markon sanojen johdosta, toisaalta hieman pelottikin. Alex oli ollut ainoa mies Lilyn elämässä... tähän asti.
-Kulta, usko kun sanon, että kaikki tulee menemään oikein hienosti Vickyn kanssa. Varmasti hän silloin tällöin kapinoi ja osoittaa mieltään, mutta puhalletaan me yhteen hiileen, niin kyllä hän siitä asettuu.
-Sinä puhut viisaita,
Lily totesi koruttomasti. Marko veti Lilyn kylkeensä kiinni.
-Niin puhunkin, sillä minähän olen maailman viisain mies. Siitä minulla on todisteena upea vaimo tässä rinnallani.
Hetken he katsoivat toisiaan, purskahtivat sitten nauramaan, kunnes nauru kuoli ja tilalle astui vaativa tarve.
-Oletko pettynyt,
Marko kysyi.
-Ei, en todellakaan,
Lily vastasi ja tarkoitti sitä.
Victoria oli ollut lukemassa sängyssään eikä saanut vielä unta, joten hiljaa tyttö hiipi puutarhaan katsomaan kanalan uusia tipuja.
-Voi kun sä oot niin pieni ja pehmeä. Mä oon kanssa vielä pieni, mut jonain päivänä en enää oo ja sitte mä lähden täältä. Lennän vapauteen.
-Lennätkö säkin? Kokeile tipu, räpytä siipiä.
-Sä taidat vielä olla liian pieni lentämään. Ihan niinku mä.
Yhtä hiljaa kuin oli hiipinyt ulos, Victoria hipsi takaisin sisälle ja kapusi omaan sänkyynsä.
Marko oli ihan jees. Kai. Silti jotain poltteli syvällä Vickyn sielussa. Vielä tulisi päivä, jolloin hän karistaisi tämän talon tomut jaloistaan.
Perhe-elämä asettui nopeasti uomiinsa. Marko opetteli shakin peluuta Lilyn avustuksella.
He olivat syvästi rakastuneita ja se myös näkyi.
Yötkin pariskunta nukkui tiukasti sylityksin.
Parin kuukauden päästä Lily heräsi jo ties kuinka monentena aamuna oksentamaan. Syvä kauhu kipristeli hänen vatsassaan.
Koska aamu oli niin kovin aikainen eikä kukaan muu ollut vielä hereillä eikä Lily toisaalta saanut itse unta enää, hän päätti lähteä pesemään pyykit pesulassa.
-Huomenta,
kuului iloinen tervehdys Lilyn selän takaa.
-Huomenta,
vastasi Lily poissaolevana.
Konemaisesti Lily mittasi pesujauheen koneeseen. Ajatukset askartelivat aivan jossain muualla.
Kauhuissaan Lily silitteli kapoista vyötäröään ja litteää vatsaansa. Vauva? Vauva?!
Tämä ei niin voinut olla todellista! Lilyä pyörrytti hieman ja samassa iski pahoinvointi uudelleen.
Käsi tiukasti suun edessä Lily juoksi lujaa vessaan.
Hän ehti juuri ja juuri. Vatsa oli jo ihan tyhjä, joten ulos tuli enää polttavaa sappinestettä.
Puhtaiden pyykkien tuoksu oli huumaava ja Lily nuuskutteli niitä lähes ekstaasissa.
Aah, taivaallista! Monet muut tuoksut saivat vatsan kääntymään ympäri. Vauva. Hänelle oli tulossa vauva. Heille oli tulossa vauva.
Raskauden varmistuttua raskaustestin jälkeen Lily soitti yhden puhelun. Hän sopi tapaamisen kaupungin puistoon.
Alex. Lily katsoi entistä miestään ja tunsi... ei mitään. Viha, katkeruus ja rakkauskin olivat kuolleet. Mitään ei ollut jäljellä.
-Hei Lily. Mitä sinulle kuuluu? Näytät tosi hyvältä, ihan hehkut.
Alexin tuttu ääni, lapsuudesta saakka, hiveli ja ympäröi Lilyä.
-Minä voin oikein hyvin, kiitos kysymästä. Oikeastaan... Niin, minulla on ihan syykin miksi soitin.
-Niin. Alex, minä olen raskaana. Vicky on saamassa pikkusisaruksen nyt äitinsäkin puolelta. Hän ei tunne oikeastaan sinua, vaimoasi eikä lastanne lainkaan ja minä olen sitä mieltä, että sinun pitäisi alkaa ottaa Victoria myös huomioon. Hän on jo koululainen eikä tarvitse sellaista huoltamista kuin alta kouluikäiset. Alex, hän tarvitsee sinua isänä.
Alex kuunteli Lilyä pää kallellaan. Ensimmäinen nuoli oli iskeytynyt Lilyn kerrottua olevansa raskaana. Sitä se hehku siis oli. Olisihan hänen pitänyt se muistaa. Lily oli kauniimpi kuin koskaan.
Sitten iski toinen nuoli ja häpeä. Oli ihan totta, että Alex oli käytännössä hylännyt Victorian.
-Lily... Ensinnäkin, onneksi olkoon tulevan perheenlisäyksen johdosta. Olet myös ihan oikeassa siinä, että... no, Vickyn suhteen. Olen ollut huono isä. Se tulee muuttumaan.
Hetken aikaa Lily ja Alex vain katsoivat toisiaan hiljaisuuden vallassa.
Sitten Alex veti Lilyn tiukkaan halaukseen.
-Sinä olet hyvä nainen ja hyvä äiti Lily. Minä olin sinulle huono mies.
-Alex...
-Hei sitten Lily. Soitellaan ja sovitaan tapaamiset Victorian kanssa.
Lily katsoi Alexin poistuvaa selkää, tunsi hetken jopa kaipuuta. Sitten nainen huokaisi, kääntyi ja palasi omaan, onnelliseen elämäänsä.
