Loppukuvat

Syystä x onnistuin siis kadottamaan kaikki tarinan loput kuvatut osat. Jäljelle jäi vain muutamia raakattuja kuvia. Näistä selviää mitä Isabellalle kävi, kenestä tuli viidennen sukupolven perijä jne jne.

--------------------

Isabella ja Roberto osuivat sattumalta yhtä aikaa lomamatkalle Ranskaan ja ei aikaakaan, niin johan sitä otettiin romanttisia yhteiskuvia.

Häitä vietettiin perhepiirissä myöhemmin. Taustalla tukevasti raskaana oleva Aurora, joka juttelee jonkun paikalle tunkeutuneen sivullisen kanssa. Victoria juuri menossa onnittelemaan pariskuntaa. Isabellan ilme... =D

Aurora synnytti Isabellan ja Roberton hääyönä esikoispoikansa Hectorin.

Tässä tyyliään synnytyksen jälkeen aikuisemmaksi muuttanut Aurora kertomassa äidilleen hänen ja Hugon sekä Hectorin muuttamisesta omaan kotiin. Perhe muutti näköetäisyydelle ja vierailut puolin ja toisin olivat ahkeria. Halusin seurata Auroran tulevaa elämää tarkalla silmällä ja kuvailin näitä vierailuja ahkerasti. Taustalla Auroran aviomies Hugo.

Esikoista tiedossa ja Roberton haltioitunut reaktio =D

Viidennen sukupolven perillinen Nikolai Romanov, tadaa!

Tässä Hugon ja Auroran kotia sekä heidän kaksostyttärensä ( yllättäen kaksoset... ): Netta ( mustat hiukset ) sekä Maarit ( punaiset hiukset ). Tommyn geenit kulkevat vahvana värityksen osalta ja se oli ihana yllätys. Sen verran fuskasin, että ensimmäisellä vierailulla pariskunnan luokse muokkasin huonekalujen, lattioiden ja seinien ulkonäköä. Talo oli nimittäin aika synkeä väritykseltään.

Suvun perillinen Nikolai ihmettelee kakkapussia =D Joko hänen omansa kasvun jälkeen tai sitten kyseinen tuote kuului hänen pikkuveljelleen Pietarille.

Tässä Nikolai tekee läksyjä joko Hectorin tai Pietarin kanssa. Molemmat olivat punapäitä, joten en ole varma kummasta pojasta tässä on kyse. Todennäköisesti kuitenkin Pietarista hiuksista päätellen. Serkukset olivat hyviä ystäviä keskenään kaikki ja Auroran lapset vierailivat läksyjen teossa Isabellan ja Roberton luona lähes päivittäin.

Tässä perheen kuopus Jekaterina ja Tommylta perityt punaiset hiukset sekä isältä perityt ruskeat silmät. Ihana yhdistelmä =)

Nikolai löysi jo teini-iässä tulevan vaimonsa, kauniin Tara Kumeniuksen eikä tuon jälkeen enää muita tyttöjä vilkuillutkaan. Joten ei muuta kuin kiinni ja äkkiä =D

Mitä isoveli edellä, sitä Pietari perässä... Tässä Pietarin tuleva tyttöystävä Oiva Hirsikorpi saa ensimmäisen suudelmansa.

Pietari ja nyt teini-ikäinen Jekaterina opiskelevat jotakin, mahdollisesti koulusta lukuläksyksi saatuja kirjoja.

Jälleen serkuksia vierailulla. Hector ( pöydän päässä ) sekä tummahiuksinen Netta.

Pelin outoja bugeja: Oiva kasvoi aikuiseksi eikä tietenkään romanttisia toimintoja olisi pitänyt löytyä, mutta jostain syystä pariskunta saattoi ottaa romanttisen yhteiskuvan. Vähän hutiin pusut menee, mutta mitäs pienistä =D Tämän piti olla alunperin extrakuva.
Taustalla Hector katsomassa perheen kanssa televisiota ja samalla selviää, että Victoria on menehtynyt vähän aikaa sitten.

Keski-ikäinen Aurora hikeentyy sisarensa miehelle, kun tämä alkaa siivoilemaan heidän sekasotkujaan =P Pelaan vahvalla tahdolla, joten simit ennättävät monesti tekemään asioita ennen kuin ehdin puuttua siihen. Toisinaan niistä tilanteista saa herkullisia kuvia tarinan mausteeksi ja toisinaan taas joutuu sitten korjailemaan vahinkoja itse pelissä :-P

Keski-ikäinen Isabella. Täytyy sanoa, että tämä sim ikääntyi äärimmäisen kauniisti. Hänen ja Roberton liitto oli erittäin onnellinen ja romantiikan täytteinen.

Erään kerran osuin kuntosalille samaan aikaan Auroran perheen kanssa ja siellä joku Auroran flirttailunhaluinen naisystävä teki itseään Auroralle tykö ja nainenhan toki vastasi tähän flirttiin!!! Siitä aiheutui, että paikalla olleiden simieni kohdalle kyseinen flirttailijatar tuli inhon kohteeksi. Hugon ja Auroran liitto siis ei ollut ilmeisesti aina ihan ruusuilla tanssimista, ikävä kyllä.

Taran ja Nikolain häät. Tara lienee yksi kauneimpia pelistä löytämiäni simejä.

Yllätys-yllätys!!!!!! Tara ja Nikolai saivat:.... KAKSOSET!!!! Tämä on ollut varmasti hedelmällisin sukuni kautta aikojen enkä kenenkään kohdalla ostanut onnellisuuspisteistä hedelmällisyyttä. Pojat saivat nimet Maximillian ja Vladimir. Nikolai ja Tara päättivät lähteä portaalin kautta takaisin maan päälle ja ottaa paikkansa Romanovien laillisina perillisinä ja Venäjän uusina valtiaina =)

Jekaterinan syntymäpäivä ja sitä juhlistamassa isoveli Pietari.

Tässä aikuistunut Jekaterina.

Simsin uudelleen asentamisen jälkeen tallella ovat Pietari ja Jekaterina. Kenties heidän kanssaan jonain päivänä palaan tämän tarinan pariin, mutta sitä ennen haluan pitää pienen tauon Romanoveista joka tapauksessa.

Seuraava tarinani on nimeltään: Rikas, rakas, köyhä, varas. Se kertoo neljästä eri suvusta, jotka ajan kuluessa yhdistyvät keskenään. Kuinka? Tule lukemaan ja ota selvää ;-)

Rikas, rakas, köyhä, varas

Kyseinen tarina ei ala ihan vielä, kunhan ehdin vähän järjestellä asioita ja kuvailla lisää niin sitten pääsemme katsomaan mitä kaikkea keksinkään... Linkki kannattaa kuitenkin laittaa valmiiksi lukuluetteloonne, niin pääsette mukaan heti alusta asti, koska en kuitenkaan muista ilmoitella siitä kaikille.

Toivotan teille rakkaat lukijani ihanaa kevään jatkoa ja toivottavasti näemme pian!

Windolyn

26. Häistä hautajaisiin

En ole aikaisemmin hennonut teille kertoa, että tämä osa tulee jäämään viimeiseksi varsinaiseksi osaksi. Olen nimittäin onnistunut kadottamaan tulevien osien kuvat koneelta enkä niitä etsinnöistä huolimatta sieltä löydä. Löysin vain muutamia poisraakattuja kuvia ja ne teille vielä jaan piakkoin.

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Osa on kirjoitettu yöaikaan töissä, väsynein silmin.

 

--------------------

Kaikesta parantelusta huolimatta astianpesukone laukesi kesken pesun, joten Tommy joutui jälleen kaivamaan työkalulaatikkonsa esille ja ryhtymään toimeen.

 

-On se kumma kun nämä laitteet on tehty niin heikoiksi, että ne hajoavat muutaman pesun jälkeen,
Tommy mutisi itsekseen.

 

Vesi ja sähkö ei ole hyvä yhdistelmä ja sen sai Tommykin ensimmäistä kertaa karvaasti kokea. Kuului vain pieni räsäys ja sen jälkeen mies oli keskellä valokaarta.

 

Tommy ei antanut pienen kärvähtämisen haitata itseään, vaan toiminnan miehenä kaivoi jauhosammuttimen käsiinsä pesukoneen syttyessä tuleen.

 

Apua hän sai Auroralta, joka oli kuullut isänsä huudon ja ehti muusta perheestä ensimmäisenä paikalle.

 

Hädissään Victoria oli tullut portaat niin nopeasti alas kuin pystyi, mutta olihan se myönnettävä, että tässä iässä ei enää niin vain kirmailtukaan kedoilla, kuten vielä muutamia vuosia takaperin ja tulipalo oli saatu sammutettua naisen ehdittyä paikalle. Kauhuissaan hän katsoi kärventynyttä miestään. Siinä jäi kokonaan huomaamatta lätäkkö, johon Vic astui paljain jaloin.

 

-Rakas! Sinä olet kunnossa,
Victoria ryntäsi halaamaan Tommya. Palokuntakin ehti viimein paikalle ja kiitteli kovasti talonväen ripeää toimintaa. Kehottipa vielä harkitsemaan näiden hommien jättämistä vähän nuoremmille ammattilaisille.
( Aika sirkeä mummeli tuo Victoria. Nuori, salskea palomies olisi halunnut romanttisia virityksiä hänen kanssaan =D =D  )

 

Isabellakin lopulta oli herännyt hälinään ja ehti lopulta alakertaan palomiehen juuri astuessa ovesta ulos.

 

Aurora tärisi vielä hieman adrenaliinitujauksen jäljiltä, jonka palava kone oli hänessä aiheuttanut, eikä nuori nainen osannut tehdä tai sanoa mitään. Ei kyennyt edes liikkumaan. Isabella katsoi hellästi suutelevia vanhempiaan ja oli sanomattoman helpottunut, että isä oli hengissä, vaikka vähän palovammoja saaneenakin.

 

-Mitä täällä oikein tapahtui? Tai näenhän minä, että astianpesukone on palanut, mutta...?
-Isä kai korjaili hajonnutta konetta ja se syttyi tuleen kesken kaiken. Minä autoin sammutustöissä,
Aurora vastasi hieman vapisevalla äänellä.

 

-Hemmetti sentään,
Isabella manasi itselleen poikkeavaan tapaan ja jatkoi,
-Isä saisi kyllä jättää nuo sähkölaitteiden kanssa puuhastelut jo repertoaaristaan. Hänellä alkaa olla ikää sen verran että erottaako tuo enää johtoa toisesta.

 

-Yritäpä sanoa se isälle,
Aurora sanoi ja hymyili tietävästi.
-Itsepäinen muuli se on,
Isabella jupisi.

 

Vielä myöhemminkin, Tommyn käytyä suihkussa ja Victorian siveltyä palovammoihin voidetta, riitti tulipalosta puhetta.
-Sinun pitäisi lakata leikkimästä noiden sähkölaitteiden kanssa senkin vanha haahka. Se on melkein sama kuin sytyttäisit tulitikun ja heittäisit sen kuivaan lehtikasaan,
Victoria motkotti. Nyt sentään uskalsi jo motkottaa kun tiesi, että Tommy jää eloon.

 

-Tosiasia on, että ruuanlaitosta tulee tiskiä ja ne tiskit on saatava puhtaiksi. Ei meistä kukaan ehdi sitä mukaa tiskata kuin tämänkokoinen perhe tiskiä tekee ja kun koneet nykypäivänä on mitä on, niin ne hajoavat ja pakkohan ne on korjata,
Tommy puolustautui.
-Kyllä ne tiskit olisi joutaneet odottamaan sen aikaa, että korjaaja olisi sen koneen käynyt hoitamassa kuntoon,
Vic vastasi napakasti ja keskustelu asiasta päättyi siihen.

 

Seuraavana viikonloppuna Auroran puhelin soi juuri kun hän oli käynyt viemässä roskat.
-Ai hei Hugo. Mitäpä sinä?
 

-Jaa mitäkö teen? No en paljon mitään. Ei tälle päivälle ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Tulet hakemaan minua? Koska? Nyt hetikö? No.. mikä ettei!
 

Auroran sydän suli joka kerran hänen nähdessään Hugon. Naisen silmät alkoivat loistaa ja rakkaus suorastaan paistoi hänen kasvoistaan.

 

Koska vanhemmat saattaisivat kurkkia ikkunoista tervehti Aurora Hugoa varsin sovinnaisesti.
-Mennäänkö saman tien,
Hugo sanoi ja hän vaikutti Auroran mielestä vähän jännittyneeltä.
-Mennään vaan.

 

Hugon auto oli parhaat päivänsä nähnyt jo parikymmentä vuotta sitten ja vaikka se vähän hangoitteli vastaan, niin kyllä sillä eteenpäin pääsi.

 

Hugon jännittyneisyys tarttui Auroraankin ja ajomatka meni hiljaisuuden vallitessa. Tai no, niin hiljaisesti kuin vanha auto nyt oli hiljaa.

 

Hugo vei Auroran kaupungin retkeilypaikalle, joka olikin varsin viehättävä kukkine ja merinäkymineen. Mies tanssahteli saadakseen jännityksen laukeamaan lihaksistaan ja tämä sai Auroran kohottelemaan kulmiaan. Mitä ihmettä nyt oli meneillään?

 

Se selvisi ihan hetken päästä Hugon polvistuessa ja kaivaessa taskustaan sormusrasian...

( Varsinainen kosintakuva siis jälleen puuttuu, koska Aurorahan se kosi eikä Hugo. )

 

Aurora tuumi, että nyt oli viimeistään se hetki, kun Hugo oli tuotava kotiin näytille.

 

Isällä ja Hugolla juttu luistikin saman tien ja Aurora huokasi helpotuksesta.

 

-Äiti... Hugo kosi minua,
Aurora sanoi madaltaen ääntään.

 

 

Isabellan ilme hieman venähti, vaikka olihan hän tiennyt tämän olevan tulossa. Robertohan paljasti asian hänelle vasta taannoin. Oli hän onnellinen sisarensa puolesta, tietenkin, mutta tämä tarkoitti myös sitä, että sisar muuttaisi pois hänen viereltään, perustaisi Hugon kanssa oman perheen. Kaikkeen onneen liittyy aina pieni pala surua, hän tuumi.

 

-Onneksi olkoon! Nyt sitten päästään suunnittelemaan häitä. Minä tietenkin leivon hääkakun ja on mietittävä ketkä kaikki kutsutaan. Niin, ja hääpuku tietenkin täytyy hankkia. Ja kukkakimppu! Mitähän vielä?
Victoria alkoi intoilla oikein tosissaan tyttärensä tulevistä häistä.

 

-Äiti, me halutaan pitää häät ihan pieninä. Perhepiirissä,
Aurora alkoi toppuutella äitiään.
-Ai,
Victoria sanoi hieman pettyneenä.
-Hugolla ei ole täällä muuta sukua kuin veljensä.
-Niin... No, hääpuku täytyy kuitenkin olla hieno,
nainen päätti ja Aurora huokaisi raskaasti.
-Hyvä on äiti.

 

Myöhemmin, Hugon jo lähdettyä, perhe istui television äärellä ja keskusteli tulevista häistä.
-Kyllähän te varmaan kuitenkin kutsutte Hugon veljen Roberton sinne,
Isabella sanoi kuin muina naisina.

 

Victoria vilkaisi tytärtään.
-Onkos se Roberto iso- vai pikkuveli,
hän tiedusteli.
-Käsittääkseni hän on Hugoa vanhempi,
Isabella vastasi.

 

-Roberto tosiaan on Hugon isoveli. Vanhemmat kuolivat kun Roberto oli teini-ikäinen ja siitä lähtien tämä on pitänyt veljestään huolta,
Aurora kertoi äidilleen.

 

Isabella kuunteli jokaisen sanan, mutta ei uskaltanut katsoa enää kehenkään. Häntä pelotti, että tunteet Hugon veljeä kohtaan paljastuisivat, jos hän ottaisi katsekontaktin kehen tahansa.

 

Niin sitten eräänä leppeän kauniina iltana Aurora sai Hugonsa.

Kädet olivat vakaat molemmilla Auroran pujottaessa sormuksen Hugon sormeen.

 

-Olethan varma tästä,
Hugo kysyi puoliksi tosissaan.
-Olen. Rakastan sinua elämäni loppuun saakka.

Niin Hugo pujotti sormuksen myös Auroran sormeen ja sinetöi näin pariskunnan liiton.

Sukulaisten taputtaessa pariskunta suuteli ensimmäistä kertaa miehenä ja vaimona.

 

Juhlallisuuksien päätyttyä he siirtyivät yläkertaan siihen huoneeseen, joka aiemmin oli ollut Isabellan ja Auroran yhteistä valtakuntaa.
-Minä haluaisin oman talon,
Hugo haaveili.
-Niin minäkin, mutta ei ihan vielä. Kerätään vähän rahaa kasaan, jotta äidin ja isän ei tarvitse maksaa kaikkea.
-Se kuulostaa hyvältä, mutta arvaapa mikä kuulostaisi vielä paremmalta,
Hugo sanoi ja loi vihjailevan katseen tuoreeseen vaimoonsa. Auroran henki salpautui.
-No mikä?
-Se, että minä riisuisin tuon sinun pukusi ja... Itse asiassa, minä riisun sen nyt ja näytän ihan käytännössä.
-Sopii. Eikä sitä tarvitse siirtää tulevaisuuteen,
Aurora vastasi.

 

Niin pari laittoi hääyönsä toimeen eikä siitä sitten sen enempää ;-)

 

Suru saapui vieraaksi pian häiden jälkeen. Tommy lyyhistyi rannalle kesken kalastusreissun. Sydän vain pysähtyi ja mies oli poissa.