18. Kun taivas putoaa

Ihan suunnitelmien mukaan en ehtinyt julkaista tätä viimeisintä osaa, mutta tässä nyt vihdoin. Osan päätteeksi seuraa äänestys.

Tässä osassa on 87 kuvaa.

--------------------

Alex tasapainoili perhe-elämän ja suhteidensä välillä. Victoria oli ihana taapero ja puuhailu lapsen kanssa oli hauskaa.

Miten hellyyttävää olikaan, kun Victoria yritti kauheasti opetella kävelemään, mutta putosi pepulleen ja tuijotti hämmentyneenä isäänsä: kuinka tässä nyt näin kävi?

Victoria oli tyytyväinen lapsi ja puuhasteli paljon itsekseen.

Hän ei tiennyt vanhempiensa luisumisesta yhä kauemmas toisistaan ja päivät ja kuukaudet kuluivat Victorian osalta leppoisassa, rakastavassa ilmapiirissä molempien vanhempien helliessä lasta.

-Pittihätä,
kuulutti Victoria leikkiensä ääreltä Lilyn syödessä, jälleen kerran, kakkua. Lily oli kovasti onneton ja korvasi sitä syömällä makeaa ja sen jälkeen uurastamalla tiukasti voimistelun parissa, jotta kaikki sokeri ei kertyisi hänen lantiolleen.
-Äiti vie sinut ihan juuri potalle. Odota hetki,
Lily vastasi tytölle.

-Nyt pääset pissille, äidin pieni tyttö,
hellitteli Lily tytärtään ja tämä kikatteli onnellisena.
-Ito tyttö,
purnasi Victoria nauraen.

-Ole vielä hetki äidin pieni tyttö, jooko?
Victoria hymyili autuaasti äidilleen vastaukseksi.
-Pitti tulee.
-Anna tulla niin äiti korjaa sen sitten pois.
-Ei kun Vicky koojaa,
tyttö tiukkasi tomerana.
-Vicky korjaa äidin kanssa,
Lily myönnytteli.

Äidilleen Victoria ei kiukutellut tämän laittaessa tytön syöttötuoliin odottamaan ruokaansa.

Ruokailun jälkeen äidillä oli aina hetki aikaa keskustella tyttärensä kanssa ennen kotitöitä.

Ja niitä piisasi, sillä paikat likaantuivat ja Alex ei nykyään juuri tehnyt kotona enää muuta kuin söi ja viihdytti tytärtään. Lily kuuli Alexin saapuvan keittiöön ja veti vaistomaisesti hartiat korviin.

Kumpikaan ei sanonut toisilleen sanaakaan ja Lily ihmetteli surkeana milloin tilanne oli päässyt näin pahaksi. Hän käveli sanaakaan sanomatta hoitamaan puutarhan ja kanat Alexin jäädessä syömään kakkua.

Lily oli ollut ylhäällä aamuvarhaisesta, joten hoidettuaan kodin askareet hän meni päivätorkuille ja Alex murahteli tyytymättömänä kävellessään postilaatikolle ja maksaessaan talouden laskut. Olisihan Lily voinut nämä hoitaa, mies tuumi itsekseen jupisten.

Koska Lily torkkui ja Victoriakin meni päiväunille, Alex jäi pelailemaan shakkia. Kyllähän tilanne vaivasi häntä itseäänkin. Alex oli aivan hukassa oman itsensä kanssa. Hänellä oli kaunis, upea vaimo, joka hoiti talouden ja lapsen moitteettomasti. Silti mies oli tyytymätön. Lily oli jotenkin... liian täydellinen. Hän oli kuitenkin Alexin vaimo ja hänen lapsensa äiti, joten jossain vaiheessa ratkaisuja olisi pakko tehdä. Alex vain ei halunnut, sillä hän ei tiennyt lainkaan mitä tahtoi. Hän ei tahtonut mitään ja kaiken yhtä aikaa. Sellaisessa tilanteessa päätöksien teko oli täysin mahdotonta.

Lily oli se, joka käytti Victoriaa kirjastossa, sillä hänen mielestään tyttö tuli totuttaa lukemiseen ja kirjojen maailmaan jo pienestä pitäen.

-Odota tässä hetki niin äiti käy hakemassa meille kirjan,
Lily laski Victorian lattialle ja suukotti tyttärensä otsaa.

-Kiija,
Victoria katsoi ahnaasti äidin käsissä olevaa kirjaa.
-Kyllä, tässä on kirja. Se kertoo kuinka Samu oppi laskemaan.
-Lakkemaan?

-Tulepa tänne niin äiti lukee.

Victoria siirtyi Lilyn kainaloon ja niin he yhdessä kävivät läpi kirjan ja kenties jotain pientä jäi tytön mieleen laskemisen ihmeellisestä maailmasta.

Jälkeenpäin he keskustelivat pitkään ja hartaasti mitä kirjassa oli ollut ja mitä se mahtoi tarkoittaa. Lily osasi selittää tyttärelleen asiat lapsen tavoin ja Victoria kasvoi ja kehittyi äitinsä oivaltavan kasvatusmenetelmän saattelemana.

Eräänä varhaisiltana Lily oli laittamassa ruokaa kun Alexin puhelin soi. Ensimmäisen kerran Lily huomasi, että mies puhui jotenkin jäykästi ja oudosti. Se sai Lilyn niskan kihelmöimään omituisesti.

Hoitaessaan puutarhaa Lily ei voinut olla pohtimatta omituista puhelua ja miehensä käytöstä. Mitä oli tekeillä?

Seuraavana aamuna Lily valmisteli Victorian aamupalaa. Alex jupisi hiljaa itsekseen astianpesukonetta, joka jälleen kerran oli levinnyt, korjattu ja jonka vesiä sai kuivailla keittiön lattialta.

-Sinähän olet käynyt kurssit ja kaikki. Tee sille koneelle jotain,
Lily sanoi tasaisen rauhallisesti. Alex jähmettyi hetkeksi, nielaisi kitkerät sanat jotka olivat pyrkimässä kielelle ja saatuaan lattian kuivattua kävi parantelemaan konetta.

-Kokeile nyt vaan Victoria. Tule. Äiti ottaa kiinni.

-Hieno tyttö! Sinähän osaat jo!
Victoria hihkui riemusta. Hetken mielijohteesta Lily kääntyi Alexin puoleen nostaessaan Victorian syliinsä.
-Me olemme lähdössä rannalle. Haluatko tulla mukaan?
-En minä tänään ehdi,
Alex sanoi hiljaa ja tunsi jotain murtuvan risahtaen sisällään. Hän oli ajanut itsensä niin kauas ja niin pahaan välikäteen. Oliko tästä enää paluuta takaisin ja halusiko hän sitä edes?

Alex päätti jäädä kotiin korjailemaan keittiön hanaakin, koska se varmaan rikkoutuisi sitten seuraavaksi. Samalla hän pohdiskeli elämäänsä ja yritti saada asioita järjestykseen päänsä sisällä.

Omaa murhettaan Lily ei näyttänyt millään tavoin ulospäin. Hän päätti nauttia hienosta säästä ja rannasta. Linnut liversivät ja tuuli oli leppoisa.

Victoriaa ei vielä vedessä pulaaminen kiinnostanut, joten Lily kävi yksin uimassa, muttei mennyt toki kauas, jotta kykeni pitämään tyttöä silmällä.

-Hei. En olekaan nähnyt sinua täällä aikaisemmin. Minun nimeni on Pirkka Majuri,
sanoi tuntematon mies ja tuli ojentamaan kätensä. Kosketuksessa oli outoa sähköä ja ensimmäisen kerran pitkästä aikaa jokin Lilyn sisällä värähti.

Kuinka ollakaan, tapaamisella oli silminnäkijä, joka seurasi silmä kovana Lilyn ja Pirkan kohtaamista häipyen pian paikalta vähin äänin.

Lily oli tosi iloinen saadessaan juttuseuraa eikä häntä oikeastaan haitannut lainkaan, että Pirkka flirttaili hänelle pikkuisen. Milloin viimeksi Alex oli antanut ymmärtää, että Lily on viehättävä nainen? Lily oli kuin kuiva autiomaa, jota ihailu kasteli ja se upposi vastaanottavaiseen maaperään.

Sivusilmällä Lily seurasi Victorian toimia, sillä juttutuokio venyi ja venyi, kun asiaa tuntui molemmilla olevan vaikka kuinka ja paljon. Koska Lily oli oikeastaan edes jutellut kenenkään muun kanssa kuin Victorian, hän pohti hämmentyneenä.

Auringon laskettua Lily vihdoin vastahakoisesti hyvästeli uuden tuttavuutensa, vaihtoi vaatteet ja koppasi Victorian kainaloonsa.

Kotipihalle päästyään hän pysähtyi hämmästyneenä. Alex oli kotona! Yleensä miestä ei enää tähän aikaan illasta näkynyt ja tämä saapui vasta sitten joskus, kun Lily oli jo aikoja sitten nukahtanut sikeään uneen.

Lily ruokki ensin Victorian, hoiti tämän iltapuhteet ja laittoi sitten tytön nukkumaan. Sen jälkeen hän meni itse syömään ja hänen hämmästyksensä jatkui, sillä Alex tuli pöytään samaan aikaan.
-Kuule Lily.. pitäisikö meidän vähän jutella?

Lily loi Alexiin pitkän katseen.
-Hyvä on. Jutellaan,
hän sanoi niin kevyesti kuin takovalta sydämeltään kykeni. Hän ei tiennyt, että Aamu oli soittanut Alexille ja kertonut hänen kohtaamisestaan Pirkan kanssa. Tämä oli toiminut päinvastoin kuin Aamu oli kuvitellut, sillä se oli saanut Alexin säikähtämään ja ymmärtämään, että Lily saattoi rakastua toiseen.

-Meillä on mennyt aika huonosti jo pitkään,
Alex aloitti varovasti. Lily nyökkäsi myöntävästi sanomatta mitään.

-Minä ajattelin... Niin. Me olemme naimissa Lily. Meillä on perhe. Pieni tytär. En minä haluaisi hajottaa meidän perhettämme. Minä en oikein tiedä mikä on vialla...
Kyllähän Alex tiesi ja oikein hyvin tiesikin. Valhe karvasteli hänen kielellään ja tukahdutti loput lauseet.

Lily katseli hetken ikkunasta ulos. Mies ei tiennyt mikä oli vialla? Ihan oikeasti?

-Alex, ethän sinä ole käytännössä koskaan kotona. Me emme tee enää mitään yhdessä, emme keskustele, emme kohtaa. Me olemme kuin kaksi vierasta, jotka asuvat saman katon alla ja joilla jostain hämmästyttävästä syystä sattuu olemaan yhteinen lapsi.

-En minä yksin voi luotsata tätä venettä Alex. Sinun täytyy tahtoa olla osallinen meidän yhteistä elämäämme, järjestää aikaa myös meille.
Alex kuunteli nyt vuorostaan aivan hiljaa hetken ja sanoi sitten:
-Olet ihan oikeassa Lily. Olen ollut kauhea.

Alex veti Lilyn kainaloonsa ja he keskustelivat pitkään ja hartaasti toiveistaan ja haluistaan. Pikkuhiljaa he alkoivat halailla ja suukotella. Heidän yhteinen sähkönsä eli vielä ja sytytti lopulta heidät.

Keskustelu päättyi kiihkeään rakasteluun ja pariskunta nukahti hyvin pitkästä aikaa sylikkäin, hengittäen toinen toisensa tahtiin.

Siitä alkoi Alexin muutos. Kun hän sanoi menevänsä kuntosalille, hän myös meni sinne.

Ateriat syötiin yhdessä ja Lily ja Alex keskustelivat kuten vuosia sitten.

Entistä paremmin Alex viihtyi kotona Victorian seurassa ja oli ottanut asiakseen opastaa tytärtään musiikin saloihin.

Aamu ja Sofia soittelivat silloin tällöin edelleen, mutta enää Alex ei lähtenyt näiden soittojen jälkeen hiljaa kotoaan omille teilleen.

-Ihan oikeasti Sofia, yritä nyt rauhoittua. Minä olen perheellinen mies, kuten hyvin tiesit jo alunperinkin. Nyt elämä on vain siinä vaiheessa, että minä en voi tavata sinua.
Alex ei oikein tiennyt kuinka järjestelisi tämän asian. Molemmat naiset olivat hyvin sitkeästi hänen perässään eikä Alex halunnut tarpeettomasti loukata kumpaakaan heistä. Joku olisi saattanut kutsua Alexin toimintaa myös selkärangattomaksi....

-Et tietenkään tee itsellesi mitään! Rauhoitu nyt. Mennään joku päivä kahville ja jutellaan rauhassa. Joohan? Ai koska? En minä uskalla vielä luvata mitään päivää, mutta soitan sinulle heti kun pääsen livahtamaan.
Ei hänellä ollut sitten niin minkäänlaista aikomustakaan livahtaa kahville Sofian kanssa. Nuori nainen vaikutti täysin tasapainottomalta ja oli selkeästi parempi pitää tähän etäisyyttä.

Lilyn ja Alexin suhde taas oli noussut ihan uuteen kukoistukseensa.

Nykyään he kävivät "yhdessä suihkussa". Lily oli onnellinen ja Alex... no, jos ei onnellinen, niin ainakin kohtuullisen tyytyväinen.

-------------------

Vuotta myöhemmin

Lily ja Alex olivat saavuttaneet keski-iän ja se aiheutti molemmille hirveät kriisit. Lily olisi halunnut lisää lapsia, sillä Victoria kasvoi kovaa vauhtia ja aloittaisi pian koulunkäynnin. Sen lisäksi biologinen kello tikitti armottomasti ja pian ei olisi enää mahdollista haaveillakaan perheenlisäyksestä.
Alex taas ei halunnut puhuakaan pienokaisista. Hän oli niin tukahtunut näiden seinien sisälle ja uusi lapsi olisi vain lisäkahle, joka sitoisi hänet entistä tiiviimmin. Mies kaipasi niitä aikoja, jolloin he Lilyn kanssa olivat vielä vapaita kuin taivaanlinnut, ajelivat ympäri maailmaa pakettiautolla ja yöpyivät siellä missä hyvältä tuntui, kävivät pesulla viileissä vuoripuroissa ja kalastivat niistä päivän aterian.

Hippiliikkeen molemmat olivat iän myötä jättäneet taakseen, sillä yhtä aikaa heille oli tullut ajatus, ettei mikään ole niin säälittävä kuin ikääntynyt hippi.
Nykyään pariskunta kinasteli jatkuvasti ja Victoriakin alkoi jo huomata kiristyneen ilmapiiriin kotona.

Yhden tällaisen riidan jälkeen Alex lähti kotoa ovet paukkuen. Häntä korpesi niin, että pää oikein sauhusi.

-Hei. Pääsisitkö mitenkään tulemaan? Minun todella tarvitsisi jutella sinun kanssa?

Ja tulihan Aamu, tietenkin. Hän oli niin korviaan myöten rakastunut tummaan ja komeaan Alexiin, että hän olisi vaikka ryöminyt tätä tapaamaan, kunhan mies vain suostui näkemään hänet.  Viimeisen vuoden aikana he olivat olleet enenevässä määrin puhelinyhteydessä ja Aamu oli aika tarkoin selvillä Alexin hajoilevasta perhe-elämästä.

-Minä en vain jaksa enää! Taas me riideltiin tänä aamuna,
Alex valitti Aamulle.

-Voi kulta...
Aamu veti Alexin tiukkaan halaukseen. Miten hän oli miestä kaivannutkaan!

-Kyllä kaikki järjestyy. Ihan varmasti,
hän rohkaisi Alexia. Järkyttävä väristys oli käynyt Alexin lävitse Aamun halatessa häntä ja nyt Alex oli täynnä himoa. Koko ruumis tykytti halun vallassa.

Ajattelematta sekuntiakaan missä he olivat, Alex vetäisi Aamun syliinsä ja suuteli tätä polttavan kiihkeästi.

-A-Alex?
-Minä en enää välitä kuka näkee tai tietää. Minä haluan sinut ja nähköön sen koko maailma,
Alex sanoi tummalla äänellä ja se sai Aamun vatsanpohjan solmuun.

Sanojensa vakuudeksi Alex veti Aamun uudestaan syleilyynsä ja suudelmat muuttuivat pian niin kiihkeiksi, että molemmat totesivat paremmaksi häipyä pois jonnekin ennen kuin heidät pidätettäisiin siveettömästä käytöksestä.

Aamu johdatti Alexin takaportaita pitkin läheisen paloaseman suihkutiloihin ja mies alkoi olla niin valmis räjähtämään palasiksi, että ajatteli jo ottaa Aamun suihkutilan lattialla. Iho kauttaaltaan tykytti tarpeesta, joka oli saatava puretuksi.

-Ehei Alex, ei lattialla,
sanoi Aamu ja viskaisi varsin nopeasti vaatteensa pois ja astui suihkuun.
-Tule...

Alex meni ja hetken päästä yksi yksinäinen palomies kuunteli kerrosta alempana kuinka kiihkeät rakastelusta kertovat huudot kantautuivat läpi rakennuksen. Mies pudisti päätään ja jatkoi television katsomista.

Tällä välin ovikello soi ja hämmentynyt Lily löysi täysin vieraan naisen pihamaaltaan.
-Iltaa,
hän sanoi varovasti.
-Hei. Olen Sofia. Sopiiko tulla juttelemaan?
-No... tule toki.

Kuka ihme tämä nainen oikein oli, Lily kummasteli.

-Mun mielestä sun pitäis jo päästää Alex menemään. Se on vuosikaudet rakastanu mua ja ootellu vaan, että sä annat sille eron,
Sofia alkoi pommittaa heti sisälle päästyään.

-Mitä?!
Lilyn sisin valahti jääkylmäksi.

-Kuinka sinä kehtaat tulla tänne, minun kotiini ja alkaa lasketella valheitasi tyttäreni aikana?!
Lily oli raivoissaan.

-Parempi vaan että sun tytärki tietää miten asiat on ja kuule, mä oon jo niin monta vuotta kattonu tätä tilannetta missä sä roikut Alexissa kii. Se rakastaa mua eikä sua!
Raivo kasvoi niin suunnattomiin mittasuhteisiin Lilyn sisällä, että hän alkoi toimia kuin kone. Hitaasti ja harkitusti.

Lily laski Victorian lattialle.
-Odota tässä hetki,
hän sanoi hiljaa tyttärelleen.

Sitten hän meni ja livautti Sofiaa päin naamaa niin, että toinen nainen hetken aikaa näki tähtiä.

Sofia ei helpolla antautunutkaan vaan toivuttuaan hyökkäsi itse päälle ja tappeluhan siitä tuli, jonka Lily voitti leikiten.

-Häivy täältä,
sähähti Lily Sofialla.
-Mä meen, mut sun miehes on mun,
uhkaili nainen lähtiessään.

Alex tuli kotiin vasta myöhään yöllä ja hipsi hiljaa puutarhaan. Lily ei kuitenkaan nukkunut. Hän kuuli Alexin tulon ja seurasi tämän perässä.
-Sinulla on suhde,
Lily sanoi yhtään pehmittelemättä aloitusta.

Alex järkyttyi. Nyt se oli tapahtunut! Kyllä hän ymmärsi, että oli heittänyt varovaisuuden romukoppaan, mutta kiihkoltaan hän ei ollut ehtinyt ajatella asioita ihan loppuun asti.
-Kiistästkö?
-Ei, en kiistä,
Alex vastasi vaimeasti.

Viimeiseen asti Lily oli toivonut, että Sofia oli ollut vain joku kahjo ja Alex selittäisi tilanteen parhain päin. Vakuuttaisi, ettei toista naista ollut. Että Lily oli ainoa. Tältä siis tuntuu, kun taivas romahtaa niskaan, Lily pohti vuoroin turtana, vuoroin raivon vallassa.

-Kuinka sinä saatoit Alex! Kuinka sinä saatoit!

Sitten tuli itku eikä Lily kyennyt estämään sitä. Se repi hänet kahtia ja rajut nyyhkytykset vavisuttivat naisen koko kehoa.

-Minä annoin sinulle kaiken! Tein kaiken sinun eteesi, että sinulla olisi hyvä olla! Olen ollut uskollinen vaimo ja hyvä äiti! Miksi sinä kohtelet minua näin?!

-Lily, minä olen pahoillani...
Alex aloitti.

-Pahoillasi? Pahoillasi?! Sinun sietääkin olla pahoillasi!

-Minä aion ajaa sinut ulos tästä talosta! Ulos minun elämästäni ja ulos Victorian elämästä!
-Lily..
-Älä sinä Lilyttele minua senkin petturipaska! Voisin kuristaa sinut siitä hyvästä mitä olet tehnyt!

-Rauhoitu Lily.
Alex nosti kätensä eteensä, sillä hetken hänestä oikeasti näytti siltä, että Lily tulee päälle.

-Anna anteeksi. Puhutaan. Ole niin kiltti.

-Minä tiedän olleeni typerä. Todella, todella typerä. Pyydän anteeksi ihan vilpittömästi ja lupaan korvata sinulle kaiken,
Alex aneli.

-Ei, älä koske minuun,
Lily nosti torjuvasti kädet.
-Minun täytyy miettiä. Sinä olet loukannut minua niin pahasti etten todellakaan tiedä mitä tehdä. Mene nyt. Ei, älä puhu mitään. En halua kuulla nyt mitään. Mene.

--------------------

Kas niin. Kysymys kuuluu siis:

Tulisiko Lilyn yrittää vielä Alexin kanssa vai erota miehestä?


Nyt reippaasti vaan äänestämään, sillä en itse osaa päättää mitä tehdä.