keskiviikko 8. tammikuuta 2014

21. Eihän yksi kerta haittaa?












"Meistä on tullut lapsia jälleen. Lumen myötä olemme löytäneet harvinaisen ilon ja minunkin elämäni tuntuu lähes... siedettävältä."
 



"Tommy on aina läsnä ja hänen katseeseensa on tullut jotakin salaperäistä. Se häiritsee minua. En tiedä mitä se tarkoittaa enkä uskalla kysyä."
 




"Illan hämärtyessä me istumme sohvalla vierekkäin, ihan hiljaa, kuuntelemme tulen omintakeista laulua."




"Minun silmäni tahtovat silloin lupsahdella ja sellaisina hetkinä minun on helppo vain olla. Juuri tässä. Tommy kädenmitan päässä minusta."
 




"Sitten tulee se aamu eikä mikään siinä aamussa kerro, että se tulee muuttamaan kaiken. Ei, aamu on kuten kaikki muutkin vapaapäivien aamut: raukea, hidas. Tommy siivoaa keittiössä aamupalamme jälkiä ja minä katselen televisiota. Minun alkaa tehdä mieli jälkiruokaa, nousen sohvalta ja kävelen keittiöön. Niin. Jälkiruoka. Siitäkö kaikkea on syyttäminen? Jos en olisi halunnut syödä sokerista leivosta? Jos en olisi sulkenut televisiota? Jos en olisi noussut sohvalta ja kävellyt keittiöön? Olisiko kaikki kuten ennen?"





"En ehdi edes jääkaapille kun Tommy aivan äkkiarvaamatta vetää minut syliinsä ja suutelee. Tunnen oudon lepatuksen alavatsassani, kuin perhosen siivet, joka äkkiä muuttuukin rautaiseksi kouraksi, joka puristaa koko alavartaloani, saa vaatimaan lisää, lisää..."
 




"Ehkä henkäisen hänen nimensä, en tiedä. En muista. Olen avuton oman tarpeeni edessä enkä ensimmäisen kerran vuosiin kykene hallitsemaan itseäni. Koko vartaloni on yhtä tykyttävää kipua ja tiedän vaistomaisesti, että Tommy kykenee sen kivun poistamaan."
 



 
"Valahdan hänen käsivarsilleen, huulet kohtaavat. Kaikki on yhtä palavaa liekkiä. Eihän yksi kerta mitään haittaa... eihän?"
 
 
 
--------------------
 




Sitkeä vatsatauti oli vaivannut Victoriaa jo parin päivän ajan. Välillä ruoka tuntui maistuvan ihan kutakuinkin normaalisti ja suostui pysymään sisällä, kunnes vatsa taas keikahti ympäri ja Vic löysi itsensä syleilemästä posliinia.
 



Suussa maistui aina pahalle ja hampaiden pesu oli riski itsessään, sillä se saattoi aiheuttaa välittömästi uuden oksennusrefleksin. Kiukkuisena Vic tuijotti itseään peilistä ja käski vatsataudin asettua. Työpäivä oli ollut hirvittävän rankka. Tauti ihan ymmärrettävästi vei voimat ja Victoriaa väsytti alituiseen.
 



Victoria oli unessa noin kaksi senttiä ennen tyynykosketusta. Sinä yönä hän näki levottomia unia kuolleista sukulaisistaan, joilla näytti olevan jotain hirvittävän tärkeää sanottavaa, mutta Vic ei vain kyennyt kuulemaan. Viimeinen kuva ennen heräämistä oli äiti, joka hymyili lempeästi ja ymmärtäväisesti.




Kesken aamupalan laiton kananmuna alkoi äkkiä tuoksua Victorian nenään aivan hirvittävän vastenmieliselle ja nuori nainen ymmärsi oksennuksen tulevan ihan juuri saman tien. Hän ehti juuri ja juuri tajuta ottaa hellan pois päältä ja paistinpannun liedeltä ennen ryntäämistä vessaan.





Hampaiden pesun jälkeen Vic jäi tuijottamaan itseään peilistä. Kauhea aavistus oli aivan otsaluun takana ja pyrki päästä esiin. Ei. Se ei voinut olla sitä.
 




Hajamielisenä hän pesi astioita ja laski samalla viikkoja. Victoria laski niitä yhä uudelleen ja uudelleen.





Tulos ei silti muuttunut siitä mihinkään. Kuukautiset olivat myöhässä. Ja pahasti. "Voi paska", Vic kirosi hiljaa mielessään.
 




Koska tarvitsi puuhaa voidakseen ajatella, Vic siivosi taloa monta tuntia ja vei viimeiseksi roskat ulos.
 




Paniikki oli nurkan takana. Silti... Vic halusi tietää. Tai ei. Hän tiesi jo, mutta hänen oli saatava varmennus asialle.




Päättäväisesti Victoria asteli sairaalan perhesuunnitteluneuvolaan, jossa teetettiin raskaustesti ja kuumeisen viiden minuutin odotuksen jälkeen Vic sai peloilleen varmistuksen: hän oli erittäin vahvasti raskaana. Asiasta ei ollut epäilystäkään.
Kätilö näki Victorian epävarmuuden ja pelot, joten hän kaiveli kaapeistaan listan kirjoista, jotka voisivat olla tulevalle äidille hyödyksi ja passitti naisen kaupungin kirjastoon.
 




Haparoiden Vic etsi oikeita kirjoja luettavakseen. Päässä kävi hulluja ajatuksia kuten: "Jos minä en lue tätä kirjaa, se ei ole totta. Eihän?"
 



Löydettyään yhden suositelluista kirjoista Victoria katsoi varovasti ympärilleen ennen kuin asettautui lukemaan. Eihän paikalla vain ollut ketään tuttua? Kun ketään ei näkynyt koko kirjastossa, Vic asettui nojatuoliin istumaan ja yritti pakottaa jännittyneet lihaksensa rennoiksi, huonolla menestyksellä.
 



Päivä laski jo kun Victoria vihdoin oli lukenut oppaan. Nyt hän tiesi teoriassa mitä oli edessä ja kuinka vauvaa hoidettaisiin. Mielessä taisteli riemu tulevasta elämästä ja pelko läheisten menettämisestä. Entä Tommy? Mitä hän sanoisi Tommylle?
 




Vic tiesi, että oli ihan hyödytöntä mennä kotiin näin sekavassa mielentilassa. Kuu alkoi nousta jo taivaalle, mutta Victoria suuntasi jonnekin ihan muualle kuin omien seiniensä sisälle.





Hääpaikka. Kurkussa kuristi äkkiä pahempi paniikki kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Varovaisin askelin Vic asteli peremmälle.
 




Tommy varmaan odottaisi tätä askelta, jos... jos hän kertoisi tälle raskaudesta. Kertoisiko? Olisiko parempi olla hiljaa, muuttaa pois tai käskeä Tommyn muuttaa? Nämä viikot sen... aamun jälkeen olivat olleet onneksi niin kiireisiä, että he olivat hädin tuskin koskaan yhtä aikaa kotona ja jos Vic tiesikin Tommyn olevan tulossa saman illan aikana, hän oli pitänyt visusti huolen siitä, että oli nukkumassa ennen tämän saapumista.
 




Nämä istumapaikat oli tarkoitettu sukulaisia varten. Tai ehkä ystäviä. Tai molempia. Paikka oli yksinkertainen ja kauniskin. Victoria ei silti kyennyt ajattelemaan kunnon hääjuhlaa.
 




Ei olisi omaa sukua. Ei äitiä, ei isää joka luovuttaa tyttärensä. Kyyneleet pyrkivät Victorian silmiin, mutta suru oli nyt lempeämpää kuin aiemmin.
Vic teki päätöksensä. Hän kertoisi Tommylle. Koska se oli oikein. Koska hän ei kestäisi tätä ilman Tommya. Päättäväisesti nainen kääntyi kannoillaan ja suuntasi kotiin. Tommy oli pian tulossa. Hän ehtisi juuri laittaa ruuan valmiiksi.
 




Ruuan tekemiseen jäi jopa hyvin aikaa, joten Vic päätti valmistaa paistettua hummeria.





Kannatti taatusti pelata varman päälle. Kun Tommylla olisi vatsa täynnä herkullista hummeria, tämä saattaisi... Niin mitä? Mitä Tommy saattaisi? Mies varmaan riemastuisi niin että kosisi saman tien. Mitä Victoria sitten tekisi? Ettäkö naimisiin? Paniikki kipristeli jälleen selkärankaa.
 




Hummeri onnistui täydellisesti ja oli valmista samalla hetkellä kun Tommy astui ovesta sisään.
 



Ateria sujui Victorian osalta hiljaisuuden vallassa. Tommy sen sijaan höpötti kaikenlaista työjutuista ja heidän yhteisistä ystävistään. Vic oikeastaan hädin tuskin kuuli mitä Tommy puhui.
 



-Ja Arlenekin on raskaana. Voiko enää pahempaan aikaan tulla raskaaksi?
Sanat leikkasivat Victorian aivoja ympäröivän usvan läpi.




-A-a-a-ai ni-niinkö,
hän änkytti ja näytti pelästyneeltä kauriilta ajovaloissa. Kaiken muun mahdollisen Victoria oli käynyt mielessään läpi mutta ei sitä vaihtoehtoa, että Tommy ei haluaisikaan lasta tai että aika lapselle olisi tämän mielestä väärä.





-Vic,
Tommy sanoi epävarmana.
-Onko jotain vialla?
Victoria painoi katseensa lautaseen.
-Mmmm... ei,
hän mutisi vastaukseksi sydän rinnassa jyskien.
 




Miten hän hoitaisi tämän? Entä jos Tommy ei haluaisikaan lasta? Jos Tommy lähtisi? Entä jos hän ei kertoisikaan Tommylle? Typerys, Vic moitti itseään saman tien. Näin pienessä kaupungissa hän ei kauaa kykenisi mieheltä salaamaan tilaansa ja vaikka hän jotenkin onnistuisikin välttelemään tätä ja heidän yhteisiä tuttaviaan, niin miten selittää yllättävä poisjääminen töistä? Pomo viimeistään laulaisi totuuden kuin pieni keltainen kanarialintu!
 




-Tommy,
Vic aloitti, mutta ei päässyt sen pidemmälle. Hän jäi sydän kurkussa tuijottamaan miestä silmiin ja keräsi rohkeutta avata suunsa. Tommy ei sanonut mitään. Katsoi vain. Odotti. Vakaa Tommy. Turvallinen Tommy. Hänen kallionsa.
 




-Kuule, kun minulla olisi jotain kerrottavaa. Kun tuota... tämä tulee nyt vähän hankalaan aikaan enkä tiedä mitä sinä tästä ajattelet. Minä ainakin olen ihan sekaisin. Enkä minä suunnitellut tätä! Se sinun pitää heti kerralla uskoa, tässä ja nyt.
Tommy nosti kysyvästi kulmakarvojaan.
-Mitä sinä nyt mahdat oikein selittää?
 




-No kun sinä sanoit siitä Arlenestakin.
-Mitä ihmettä Arlenesta?
-No kun se on raskaana.
-Nii-in, Arlene on raskaana.
-Ja kun se aika on huonokin.
-Niinhän se on.
-Pahin mahdollinen, sinä taisit sanoa.
-Niinhän se taitaa olla.
-No kun minäkin olen raskaana!
 




-Mitä?! Oletko sinä raskaana?
Tommyn silmät levisivät suuriksi kuin lautaset.
-O-olen,
Vic änkytti. Eihän sen keskustelun näin pitänyt mennä! Hänhän oli kuulostanut ihan vajaamieliseltä!
 




-Victoria, kulta, sehän on aivan upeaa!
-O-onko?
 



Tommy veti Vicin lempeään halaukseen.
-Kyllä kulta, se on aivan mielettömän upeaa.
Raskas taakka putosi Victorian sydämeltä ja hän suorastaan lysähti Tommyn käsivarsille.
-Mitä sinä oikein sekoilit Vic?
 



-No kun sinä äsken sanoit että Arlenekin on raskaana ja että pahimpaan mahdolliseen aikaan,
Victoria selitti ja tunsi paniikin uudelleen kiipeilevan reisiä pitkin ylöspäin.
 




-Miten minä voin olla pois töistä jos kerran Arlenenkin raskaus jo on katastrofi?
-Vic, sinä et tainnut kuunnella... Arlenen mies joutui työttömäksi.
Tommy katsoi Victoriaa vakaasti silmiin ja nainen tunsi häpeän pyyhkivän ylitseen.
 




Victoria laski katseensa.
-Ai...
 




-Kulta... Hassu kulta. Raskaana oleva hupsu kulta. Sinä saat olla kuuntelematta ihan niin paljon kuin vain haluat.
-Saanko?
-Tietenkin.
-Se oli sitten lupaus.
-Minulla on sellainen tunne, että tulen katumaan tuota äskeistä vielä joku päivä,
Tommy huokaisi syvään ja nauroi sitten päälle vetäen rakkaan Victorian uudelleen syleilyynsä. Vihdoinkin! Victoria oli vihdoinkin hänen! Hän pitäisi naista kuin kukkaa kämmenellä. Sen tämä oli ansainnut.
 




Ensimmäisen kerran sitten perheensä kuoleman jälkeen Victoria todella rentoutui. Hän otti aurinkoa ja nukkui...
 




...otti aurinkoa ja luki...
 




...otti aurinkoa ja haaveili lomamökistä meren rannalla...
 




... otti aurinkoa ja katseli purjeveneiden keinuntaa...
 




... ja otti aurinkoa ja kalasti. Kaikki päivät Victoria kulutti rannalla jos sää vain mitenkään salli ja tämä kesä oli hyvin myötäinen Vicin suunnitelmille.
 



Iltaisin Victoria pysytteli ammattinsa salojen parissa ja kyseli Tommylta tarkentavia kysymyksiä.
 



Raskauden loppuvaiheissa Victoria oli jo sellaisen seesteisyyden vallassa, että hän tuskin muistikaan kipujaan ja pelkojaan.
 




Aamut olivat yleensä pitkiä, sillä Tommyn työt painottuivat iltaan. Sen vuoksi pariskunta heräili myöhään ja nautti aamupalaa vasta puolilta päivin.
 




-Ajattelin lähteä käymään kirjastossa tänään,
Victoria ilmoitti aamupalan äärellä.





-Onkohan se ihan viisasta,
Tommy aprikoi ja hymy Vicin kasvoilla hyytyi.
 




-Raskaus on ihan loppuvaiheessa ja synnytys voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Sinun olisi varmasti parempi olla kotona, jos lähtö vaikka tuleekin,
Tommy selitti.
-Minä olen nyt kuuntelematta,
Victoria vastasi.
-Ai mitä?
-Sinä sanoit että minä voin olla kuuntelematta ihan niin paljon kuin haluan. Nyt minä olen kuuntelematta. Minä menen kirjastoon.
Tommy huokaisi raskaasti.





Victoria oli lukenut jo hyvän tovin kun hän alkoi kiinnittää huomiota nipistyksiin, jotka tuntuivat muuttuvan napakammiksi hetki hetkeltä. Hän nousi ylös viedäkseen kirjan pois.
 




Tuskin hän oli saanut kirjan käsistään kun vatsaa kouraisi niin, että siihen oli tartuttava kaksin käsin. Huuto karkasi huulilta tahtomattakin. Synnytys oli alkanut!
 




Victoria soitti itselleen taksin ja suuntasi kaupungin sairaalaan.
( En muuten aiemmin ole nähnyt näin toiveikasta ilmettä kenenkään synnyttävän simini kasvoilla! )
 




Viikkoa myöhemmin Tommy nouti Victorian ja kaksoset kotiin. Että sitten ihan kaksin kappalein! Victoria ei ollut toipunut täysin järkytyksestään, kun kätilö oli todennut, että täältä on muuten tulossa toinenkin.
( Järkytyksestä ei oikein tahtonut toipua pelaajakaan, sillä olin vakaasti päättänyt pelihäiriöiden vuoksi saada tähän sukupolveen vain yhden lapsen. Uusiksi meni! )
 



Tuskin Tommy oli saanut toisen kaksosista laitettua vuoteeseen kun hän jo kiirehti töihin.

 



Tässä kuva tytöistä kehdoissaan.
 




Aurora Romanov ( sikeäuninen, kurinalainen )
 




Isabella Romanov ( ystävällinen, virtuoosi )



 
--------------------
 
 
Jos joku muuten haluaa ladata Victorian itselleen, hänet löytää alla olevasta linkistä.
 
 
 






 


4 kommenttia:

  1. Ihana osa!
    Victoria on niin herttainen ja Tommy on niin ihana. Tommy varmasti pitää hyvää huolta uudesta perheestään. :)
    Musta tuntuu, että mulla ei tuu pelissä ikinä kaksosia vaikka yrittäisin mitä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Victoria -ressu on kokenut kovia ja kadoksissa itsensä kanssa, mutta Tommyn avulla hän on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan =)
      Mulla näitä kaksosia ja kolmosiakin tuppaa tulemaan ihan yhtä päätä ja varsinkin kolmosten hoitaminen alkaa olla jo melkoisen työlästä ilman cheatteja =D

      Poista
  2. Olipa ihanan pitkä osa :).
    Tommy kasvaa osa osalta aina vain herttaisemmaksi simiksi. Odotan jo että pääsen lukemaan ja seuraamaan millainen isäukko hän kaksosille tulee olemaan. Victorian edesottamukset tuntuvat pikkuhilljaa ehkä jopa kasvavan ulos nuoresta naisesta. Ilman Tommya Victoria tuskin olisi noinkaan vahva ja jaksava mitä hän nyt on. Millainen tuuri Victorialla on käynytkään kun Tommyn on saanut vierelleen.

    Arinbjorneillakin on nyt viimein räävittynä kasaan toinen osa :D

    VastaaPoista
  3. Victoria sai huomata, että raskaaksi voi tulla yhdenkin kerran jälkeen. Nainen oli syystä järkyttynyt, eiväthän hän ja Tommy olleet vakituisessa suhteessa tai edes suunnitelleet lastenhankintaa. Mies otti asian kuitenkin onneksi hyvin vastaan, ja pari saattoi jäädä odottamaan synnytystä hyvillä mielin. .-) Aw, aivan ihanat nimet tytöillä, jännityksellä jo odotan, millaisia heistä kasvaa! Jatkoa. .-)

    VastaaPoista