sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

23. Jousiammuntaa, kuntoilua ja uhkapelejä

Alaselkä alkaa olemaan vihdoin melko lailla kunnossa ja influessakin tältä erää taisteltu kumoon. Ehkä...



Tässä osassa on 71 kuvaa.
 
 
 
 
 
--------------------





-Äiti, voidaanko me tänään lähteä käymään kesäriehassa,
Aurora kyseli aamupalan äärellä.
-Koti pitää ensin siistiä, sitten voidaan vaikka mennäkin,
Victoria vastasi.
 



-Minä en kyllä tällä kertaa tiskaa,
Isabella kiirehti heti sanomaan ja varasi itselleen vuoteiden petausvuoron. Victoriaa hymyilytti, mutta hän yritti kovasti olla näyttämättä sitä ja puri posken sisäosan tiukasti hampaidensa väliin.
 




-Jättikö ne tiskit nyt sitten pöydälle,
Tommy mutisi hiljaa tyttöjen häivyttyä kiireesti pöydän ääreltä.
-Jep,
Vic vastasi eikä voinut enää estää hihitystä karkaamasta. Hetken päästä molemmat nauroivat kyyneleet silmissä.
-Minä korjaan tiskit niin käy sinä kastelemassa kasvit ennen lähtöä,
Tommy vaikeroi silmiään kuivaillen.
 




Puutarha vaikuttikin kieltämättä melko nuutuneelta, joten Victorialla meni hyvä tovi kasveja kastellessa ja lopulta tytöt tulivat auttamaan, sillä he tuskastuivat odottamaan.
 




Kesäriehassa oli kaikenlaista puuhaa lapsille ja lapsenmielisille. Tommy lähti heti testaamaan taitojaan jousiampujana.
 




Mikä lie keski-iän kriisi Victoriaan sitten iskenyt. Ensin tatuointi ja nyt sitten piti todistaa itselleen, ja kenties muillekin, että niin rouva kuin nykyään olikin, hän uskalsi kävellä polttavien hiilien ylitse. Tommy pudisteli päätään vaimolleen.




Kyllä Vic sitten tuulettikin suoriuduttuaan kävelystään! Kenellekään hän ei maininnut, että oli jännittänyt hiilillä tepastelua melko lailla.
 




-Kokeile jousiammuntaa,
Tommy hihkaisi rientäessään katsomaan mitä tyttäret puuhasivat. Vic katseli hetken aikaa rataa, kohautti sitten olkapäitään ja päätti kokeilla.
 




Jousen jännittäminen vaati voimia eikä hentoinen Victoria todellakaan ollut vahvimmasta päästä. Tiukka irvistys kohosi naisen kasvoille hänen keskittyessään pitämään jousen suorassa, jotta sai ammuttua nuolen matkaan.
 



Tytöt olivat löytäneet itselleen puuhasteltavaa ja viihtyivät oikein rattoisasti, vaikka paikan ainoat lapset olivatkin. Tommy taas tutki vihanneskojujen tarjontaa, mutta hinnat olivat suorastaan hävyttömän kalliita, joten tuotteet jäivät tällä erää ostamatta. On se vaan hyvä, että Victoria pitää ihan omaa puutarhaa, Tommy tuumasi itsekseen.
 



Pahaksi onneksi paikalla oli myös uhkapeliä ja se veti Victoriaa kovasti puoleensa. Anastasiallahan oli aikoinaan ollut pahakin peliriippuvuus ja sukupolvien yli se oli periytynyt Victorialle. Nainen suorastaan tunsi kuinka veri kohisi suonissa pelin jännityksestä!
 



Victorialla oli kuitenkin tiukempi kuri itseään kohtaan kuin isoäidillään aikoinaan. ( Victorahan on siis Lilyn ja Alexin tytär. Lilyn äiti oli Katarina ja Alexin Anastasia. Muistittehan? =)  ) Hän pakotti itsensä irti pelipöydästä, näki Tommyn juomassa jotain ihanaa kookosdrinkkiä ( alkoholitonta, tietenkin.... ) ja päätti käydä ostamassa samanlaisen.
-Onko se hyvää,
hän hihkaisi miehelleen ohi kävellessään.
-Hirveää,
Tommy vastasi.
-Eli siis hyvää,
Vic totesi nauraen.
 




-Huomenna alkaa koulu. Onkohan se opettaja mies vai nainen? Entä jos se on kauhean ankara,
Aurora pohdiskeli ja näki päänsä sisällä kuvan pukuun pukeutuneesta miehestä työpöydän takana istumassa.
 




-Jaa-a, läksyjä se kuitenkin antaa. Kasapäin. mistä vetoa,
Isabella vastasi masentuneena. Häntä ei yhtään huvittanut ajatus huolettomien päivien loppumisesta ja uurastuksesta ensin koulussa ja sen jälkeen vielä kotonakin.
 




Victoria oli vihdoin päässyt mielipuuhansa pariin: hoitamaan puutarhaan.
 




Hän hyräili itsekseen, nuotin vierestä, nyppiessään rikkaruohoja ja annostellessaan lannotteita kasveilleen.
 




Seuraavana aamuna hän oli ajoissa ylhäällä tekemässä aamupalaa tytöille.
 




Tytöt ehtivät juuri ja juuri syömään, kun koulubussi jo tuuttasi ulkona. Marinoistaan huolimatta Isabella oli ensimmäisenä paikalla.
 




Aurora taas solmi toisen lettinsä nauhan vielä kiinni ja kiiruhti sitten viime tingassa jo lähtöään kaasuttelevan bussin kyytiin.
 



Lasten lähdettyä Victoria keskittyi lukemaan päivän lehden. Hänellä oli ihan tietty asia mielessään.

 



-Hmm... Niin... Aivan... Kas tuossa,
nainen mutisi itsekseen, poimi puhelimen käteensä ja...
 




... puhelun seurauksena heidän taloutensa kasvoi pienellä Egyptin maulla nimeltä Abu. Tommy puri hampaansa tiukasti yhteen eikä sanonut mitään. Olihan Abu suloinen toki, mutta joskus vaimo olisi voinut puhua näistä mielijohteistaan etukäteen. Vaikka kysyä, että oliko Tommylla kenties jotain mielipidettä asiaan. Oliko se liikaa vaadittu? Toisaalta: juuri tämän(kin) piirteen takia Tommy Victoriaa rakasti. Nainen teki asioita, järjesti yllätyksiä, oli ennalta arvaamaton. Olisiko Tommy todella halunnut Victoriasta hiljaisen ja nöyrän pikkuvaimon? No ei, mies myönsi itselleen, joten niinpä hän siis puri hampaat yhteen ja antoi asian olla. Heillä oli siis nyt kissa.
 




Ja suloinen pieni kisuliini Abu olikin. Tommy rakastui siihen melkein heti. Abu oli luonteeltaan nero, joten se varmasti vauhditti tunnesiteen syntymistä... ( Myöhemmin Abu sai kasvatustyön tuloksena lisäksi luonteenpiirteet siisti ja hyväluontoinen. Laitan nyt muistaessani. )
 




Pieni lankakerä oli melkein isompi kuin kissa itse!
 




Hyvin siihen kuitenkin kynnet tarrasi kiinni ja Abu lennättelikin palloa ympäri olohuonetta monta tuntia.
 




-Ihan kauhea nälkä,
Isabella valitti koulusta tullessaan.
-Mitäs et syönyt koulussa,
tokaisi Aurora näsäviisaasti.
-Se oli ihan kauhean pahaa ruokaa. Hyi!
-Ei noin saa sanoa,
moitti Aurora siskoaan.
-Saapas. Äiti ja isi on paljon parempia kokkeja kun ne koulun tunarit.
Tässä vaiheessa Tommy joutui rykimään ettei olisi alkanut nauraa.
 




-Pitäisi käydä kirjastossa katsomassa vastaus tätä maantiedon tehtävää varten,
Aurora totesi kulmat kurtussa yrittäessään pähkäillä vastausta.
 




-Eihän siellä ole edes karttapalloa,
Isabella ihmetteli.
-No ei, mutta on siellä varmaan jonkinlainen karttakirja kuitenkin.




Tällä välillä pienelle kissanpoikaselle oli tullut nälkä ja varovasti se nojasi ruokakuppinsa reunaan ja kurottautui syömään vatsansa täyteen. ( Nämä poikasten ruokailukuvat on vaan niiiiin hellyyttäviä! )
 



Sen jälkeen Abu toteutti syvimpiä vaistojaan ja teroitti kyntensä. Onneksi kissansuojeluyhdistys oli tuonut kissan mukana myös kiipeilytelineen, jossa oli kunnollinen raapimispuu....
 



Isabellaa sapetti nyt entistä enemmän läksyjen teko. Hän olisi niin kovasti halunnut leikkiä Abun kanssa, mutta läksyjä oli ihan hirvittävä määrä ja niiden tekeminen kesti ja kesti.
 




Kun tyttö viimein oli valmis, oli jo tosi myöhä ja Isabella oli aivan kuitti.
 




Niin tosin oli Abukin. Pentu nukkui sikeästi selällään, tassut ilmaa välillä haroen. Taisipa nähdä metsästysunia jättisuuresta vaaleanpunaisesta lankakerästä.
 




Nopealla tahdilla pienestä pennusta tuli kaikkien lellikki.
 




Vic ei ollut koskaan kuvitellut olevansa mitenkään eläinrakas, mutta pieni pentu oli niin hurjan suloinen, että nainen huomasi höpöttelevänsä sille mitä kummallisimpia juttuja ja käyttävänsä ääntä, jota käytettiin vauvojen kanssa puhumiseen. Victoria siis lässytti eikä edes hävennyt sitä.
 




Miten ihanalta pentu tuntuikaan sylissä! Sen turkki oli niin sileä ja pehmeä ja se kehräsi tyytyväisenä kun sitä silitteli.
 




Jousiammunta olikin yllättäen noussut Victorian suosikkiharrastukseksi yhden kokeilun jälkeen.
 




Vapaapäivinään nainen kävi harjoittelemassa ahkerasti ja haaveili pääsevänsä päivänä eräänä maan jousiammuntajoukkuetta edustamaan kansainvälisissä kisoissa. Haave toki oli suureellinen, mutta jos sitä aina tyytyisi haaveilemaan pieniä, ei koskaan saavuttaisi mitään todella hienoa ja suurta elämässään.




Tyttöjen koulu oli alkanut sujua lähes omalla painollaan ja läksyjen tekeminenkin oli helpottanut hieman.
-Minä kyllä haluan meille kotiin sellaisen karttapallon,
Aurora tuumasi päättäväisesti.
-Se olisi tosi hyvä idea,
Isabella peesasi. Tommy katsoi olkansa yli tyttöjä kävellessään siivoamaan kylpyhuonetta. Vai että vielä karttapallo?
 



Kaikkein lumoutunein Abusta oli kissoja rakastava Isabella. Tyttö saattoi helposti käyttää koko loppuillan tai vapaapäivät kaikkinensa Abun kanssa puuhailuun.
 



Abulle ja Isabellalle syntyikin nopeasti hyvin läheinen suhde ja öisin kissa saattoi hipsiä tytön jalkopäähän nukkumaan, kun kukaan ei huomannut mitään. Isabella kyllä havahtui tähän toimintaan, hymyili onnellisena ja nukahti kehräävä karvakerä jalkojaan lämmittäen.
 




Toisinaan Aurora sai kuitenkin sisarensa innostettua pelaamaan kanssaan shakkia. Molemmat tytöt nauttivat suuresti pelin haastavuudesta ja kehittyivät pikkuhiljaa siinä paremmiksi ja paremmiksi.
 




Eräänä viikonloppuaamuna Isabella tutkaili mietteliäänä äidin tekemää lettupinoa pöydällä. Vic mietti mitä tyttö oikein mahtoi tuumailla ja tiesi kuulevansa pian jonkin kysymyksen. Isabella oli tytöistä selkeästi uteliaampi tietämään kaikenlaista.




-Äiti kuule, kuinka lämmin paistinpannun pitää olla kun lettuja paistetaan? Laitetaanko siihen pannulle voita? Mitä siihen lettutaikinaan oikein tulee?
 




-Sinun pitäisi kuule käydä lukemassa kirjastossa vaikka jonkinlainen kokkauskirja. Niissä on kaikenlaisia tietoja ruuanlaitosta, ainesten käsittelystä ja jopa reseptejäkin. Saisit sellaisesta paljon enemmän ja nopeammalla tahdilla tietoa kuin jos minä alan niitä sinulle sanoin selittämään. Tosin vielä sinä saat kyllä pysyä tuosta isosta hellasta kaukana.
-Mutta äiti...
-Ei mitään muttia. Ei mene enää montaa vuotta kun te olette sen ikäisiä, että voitte Auroran kanssa valmistaa omat ruokanne jos niin haluatte.
-Varmasti?
-Varmasti.
 




"Voi pieni tytär, älä kasva liian nopeasti. Ole äidin pieni vauva vielä hetken aikaa", Vic pyysi hiljaa itsekseen tytärtään katsellen. Lapsuus kului niin kovin nopeasti. Vastahan tytöt olivat hetki sitten syntyneet, huutaneet päät punaisina kehdoissaan, tuhisseet maidontuoksuisina olkapäätä vasten. Victoria muisti vielä sen hetken, kun Isabella oli taaperona äkkiä tuntunut sylissä jäntevältä, ei enää vauvalta, ja nyt tyttö istui tuossa ja haaveili ruuanlaitosta. Se tuntui niin hirvittävän haikealta.




Tommy ja Aurora nousivat juuri sen verran myöhemmin, että Vic ja Isabella olivat ehtineet syödä ja lähteä touhuilemaan muita asioita. Victoria hoitamaan puutarhaa ja Isabella, kuinkas muuten, leikkimään Abun kanssa.




-Iskä, saanko mä liittyä koulun pesäpallojoukkueeseen,
Aurora kysyi yllättäen. Tommy häkeltyi hetkeksi.
-Niin no, miksi et saisi. Kiinnostaako sellainen sinua,
hän tiedusteli sitten vähän hämmentyneenä.
-Meidän liikanmaikka sanoi, että jos haluaa hyvän kunnon niin sen rakentaminen on aloitettava jo nyt. Pesäpallossa saa juosta melko lailla ja kun olen katsellut niiden harkkoja, niin kyllä ne aika rankkoja näyttää olevan.
Tyttö selitti vielä pitkät pätkät pesäpallosta ja Tommy kuunteli aina vain hämmentyneempänä. Miettivätkö tuon ikäiset lapset kunnon rakentamista jo? Äkkiä Tommyyn iski ikäkriisi ja hän tajusi, että oma kunto ei ollut kovin kaksinen.
 




Siltä istumalta Tommy marssi kaupungin kuntosalille ja hommasi itselleen heti kuukausikortin. Personal trainer teki miehelle ensimmäisen ohjelman ja sen jälkeen Tommy alkoi treenaamaan ihan tosissaan.
 



Victoria taas harjoitteli syvänmeren sukellusta varten. Hän tosin ei ollut edennyt vasta kuin snorkkelivaiheeseen ja koska sekin tuntui hieman haastavalta, nainen epäili sellaisten sukellusmatkojen jäävän vain haaveen asteelle.
 



Tommy tuli kuntosalilta aurinkoon rentoutumaan. Lihakset olivat niin kipeät ja väsyneet, että hän arveli hukkuvansa jos hyppäisi altaaseen vaimonsa seuraksi. Niinpä mies antoi auringon lämmittää itseään ja nautiskeli siitä täysin siemauksin. Taisipa torkahtaakin hetkeksi.
 




-Joko sinulla on nälkä,
Vic huuteli altaasta Tommylle paljon myöhemmin, tämän vaihdettua uimahousut jalkaan, toiveenaan saada aikaiseksi rusketus.
-No vähän,
Tommy vastasi raukeana.
 




Victoria kävi kaivamassa kylmälaukun esille ja sytytti grillin valmiiksi.
 




Lohet vain grilliin paistumaan ja pian olikin jo hyvä, kevyt ja terveellinen ruoka valmiina.





-Valmista on,
Vic hihkaisi miehelleen ja kantoi ruuan pöytään.
 




Tommy huokaisi autuaasti maistaessaan ensimmäisen suupalan.
 




-Tämä on niin paljon parempaa kuin pannulla paistettu,
hän kehui.




-Jaha, jaha... Mitäs tämä nyt on? Sitä pedataan itselle hyvät asemat iltaa varten,
Vic kiusoitteli.
-Yrittänyttä ei laiteta,
Tommy mutisi.
-Vai pikemminkin niin, että yrittänyttä nimenomaan laitetaan,
Vic sanoi ja iski silmää. Tommy punastui rajusti ja vilkaisi nopeasti, että kukaan ei vaan kuullut. Sen jälkeen miehen kasvoille kohosi hämillinen hymy. Tämä sai Victorian nauramaan hersyvästi.
 




Abun pentuaika jäi pian taakse.
 



Siitä sukeutui oikein aristokraattisen näköinen solakka kissaherra.
 



Tommy hemmotteli Abua siinä missä kaikki muutkin. Hän ei edes muistanut enää, että oli ollut lievästi kissan tuloa vastaan alunperin.
 




"Pitäisi varmaan lukea kirja eläinten ruokien valmistuksesta", hän huomasi pohtivansa Abua harjatessaan.




Tyttöjen syntymäpäivän aamuna ruokapöytäkeskustelussa pohdittiin kiivaasti tulevaisuutta ja ammatteja.
-Minä voisin alkaa vaikka opettajaksi,
Aurora päätti.




-Minusta voisi tulla sellainen opettaja, joka vie oppilaat luontoon, metsän keskelle ja siellä sitten näytän kädestä pitäen eri kasvit ja kaikkea sellaista.




-Jaa että sellainen opettaja. Kuulostaa ihan hyvältä,
Isabella vastasi tärkeänä ja vakavana. Hänen omat suunnitelmansa olivat olleet selvillä jo vuosia sitten. Isabellasta tulisi aikanaan kapellimestari. Hienoa, että siskokin näytti löytäneen tulevaisuudelleen suunnan.
 




Illalla tytöt viettivät syntymäpäiviään kahdestaan. Esikoinen Aurora kasvoi ensin.




Ja sen jälkeen oli Isabellan vuoro.
 




Tässä valmistaudutaan pyörähtämään =) Kuva oli jotenkin niin mainio. Isabellan katse kun hän katsoo riemuitsevaa isosiskoaan =D
 




Tässä teini-ikäinen Isabella ( ystävällinen, virtuoosi, kissaihminen, kalannarraaja ).




 
Sekä Aurora ( sikeäuninen, kurinalainen, työnarkomaani, vastustamaton ).
 
 
 
 
--------------------





Victoria sieppauksen kohteena. Nainen oli noussut yöllä aikaisin ylös ja touhusi jotain omiaan, kun äkkiä tuli kuva, että hän lähtee ihmettelemään outoa toimintaa ( tai jotain muuta mitä siinä nyt sitten lukeekaan ). Vähän kipristeli vatsassa, että kuinkahan tässä käy, seuraako alien-vauva, mutta onneksi sitä ei tapahtunut. Sen vuoksi hieman kurja tuo ettei kyseistä toimintoa pysty similtä perumaan...


2 kommenttia:

  1. Ihana osa! :3
    Normaalista arjesta on aina kiva lukea, ja sä osaat kirjottaa niin hyvin! Tykkäsin! Aurora on niin nätti! On kyllä Isabellakin, mutta Aurora on jotenkin kivempi omaan silmään. Ja kissa! :3
    Niin ja vielä, mun mielestä vain miehet voi saada alienvauvan. Naisilla ei kai tapahdu moodletin lisäksi mitään, jos ne joutuu avaruusseikkailulle. :D
    En tiedä mitä sanot mainostuksesta, mutta kerron nyt nopeasti, että mulla on oma legacy, jolle kaipaisin lukioita ja rakentavaa kommenttia.
    www.kiiynceullegacy.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Kiva arkinen osa. Tommyllä ja Victorialla näyttää menevän oikein hyvin ja lapset ovat suloisia kaikkine kysymyksineen.
    Abun turkki on mahtavan värinen!

    VastaaPoista