torstai 20. maaliskuuta 2014

26. Häistä hautajaisiin

En ole aikaisemmin hennonut teille kertoa, että tämä osa tulee jäämään viimeiseksi varsinaiseksi osaksi. Olen nimittäin onnistunut kadottamaan tulevien osien kuvat koneelta enkä niitä etsinnöistä huolimatta sieltä löydä. Löysin vain muutamia poisraakattuja kuvia ja ne teille vielä jaan piakkoin.

Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Osa on kirjoitettu yöaikaan töissä, väsynein silmin.
 

--------------------






Kaikesta parantelusta huolimatta astianpesukone laukesi kesken pesun, joten Tommy joutui jälleen kaivamaan työkalulaatikkonsa esille ja ryhtymään toimeen.

 



-On se kumma kun nämä laitteet on tehty niin heikoiksi, että ne hajoavat muutaman pesun jälkeen,
Tommy mutisi itsekseen.
 




Vesi ja sähkö ei ole hyvä yhdistelmä ja sen sai Tommykin ensimmäistä kertaa karvaasti kokea. Kuului vain pieni räsäys ja sen jälkeen mies oli keskellä valokaarta.

 




Tommy ei antanut pienen kärvähtämisen haitata itseään, vaan toiminnan miehenä kaivoi jauhosammuttimen käsiinsä pesukoneen syttyessä tuleen.
 




Apua hän sai Auroralta, joka oli kuullut isänsä huudon ja ehti muusta perheestä ensimmäisenä paikalle.
 




Hädissään Victoria oli tullut portaat niin nopeasti alas kuin pystyi, mutta olihan se myönnettävä, että tässä iässä ei enää niin vain kirmailtukaan kedoilla, kuten vielä muutamia vuosia takaperin ja tulipalo oli saatu sammutettua naisen ehdittyä paikalle. Kauhuissaan hän katsoi kärventynyttä miestään. Siinä jäi kokonaan huomaamatta lätäkkö, johon Vic astui paljain jaloin.
 




-Rakas! Sinä olet kunnossa,
Victoria ryntäsi halaamaan Tommya. Palokuntakin ehti viimein paikalle ja kiitteli kovasti talonväen ripeää toimintaa. Kehottipa vielä harkitsemaan näiden hommien jättämistä vähän nuoremmille ammattilaisille.
( Aika sirkeä mummeli tuo Victoria. Nuori, salskea palomies olisi halunnut romanttisia virityksiä hänen kanssaan =D =D  )

 




Isabellakin lopulta oli herännyt hälinään ja ehti lopulta alakertaan palomiehen juuri astuessa ovesta ulos.
 




Aurora tärisi vielä hieman adrenaliinitujauksen jäljiltä, jonka palava kone oli hänessä aiheuttanut, eikä nuori nainen osannut tehdä tai sanoa mitään. Ei kyennyt edes liikkumaan. Isabella katsoi hellästi suutelevia vanhempiaan ja oli sanomattoman helpottunut, että isä oli hengissä, vaikka vähän palovammoja saaneenakin.
 




-Mitä täällä oikein tapahtui? Tai näenhän minä, että astianpesukone on palanut, mutta...?
-Isä kai korjaili hajonnutta konetta ja se syttyi tuleen kesken kaiken. Minä autoin sammutustöissä,
Aurora vastasi hieman vapisevalla äänellä.
 




-Hemmetti sentään,
Isabella manasi itselleen poikkeavaan tapaan ja jatkoi,
-Isä saisi kyllä jättää nuo sähkölaitteiden kanssa puuhastelut jo repertoaaristaan. Hänellä alkaa olla ikää sen verran että erottaako tuo enää johtoa toisesta.
 




-Yritäpä sanoa se isälle,
Aurora sanoi ja hymyili tietävästi.
-Itsepäinen muuli se on,
Isabella jupisi.
 




Vielä myöhemminkin, Tommyn käytyä suihkussa ja Victorian siveltyä palovammoihin voidetta, riitti tulipalosta puhetta.
-Sinun pitäisi lakata leikkimästä noiden sähkölaitteiden kanssa senkin vanha haahka. Se on melkein sama kuin sytyttäisit tulitikun ja heittäisit sen kuivaan lehtikasaan,
Victoria motkotti. Nyt sentään uskalsi jo motkottaa kun tiesi, että Tommy jää eloon.
 




-Tosiasia on, että ruuanlaitosta tulee tiskiä ja ne tiskit on saatava puhtaiksi. Ei meistä kukaan ehdi sitä mukaa tiskata kuin tämänkokoinen perhe tiskiä tekee ja kun koneet nykypäivänä on mitä on, niin ne hajoavat ja pakkohan ne on korjata,
Tommy puolustautui.
-Kyllä ne tiskit olisi joutaneet odottamaan sen aikaa, että korjaaja olisi sen koneen käynyt hoitamassa kuntoon,
Vic vastasi napakasti ja keskustelu asiasta päättyi siihen.
 




Seuraavana viikonloppuna Auroran puhelin soi juuri kun hän oli käynyt viemässä roskat.
-Ai hei Hugo. Mitäpä sinä?
 




-Jaa mitäkö teen? No en paljon mitään. Ei tälle päivälle ole oikeastaan mitään suunnitelmia. Tulet hakemaan minua? Koska? Nyt hetikö? No.. mikä ettei!
 




Auroran sydän suli joka kerran hänen nähdessään Hugon. Naisen silmät alkoivat loistaa ja rakkaus suorastaan paistoi hänen kasvoistaan.
 




Koska vanhemmat saattaisivat kurkkia ikkunoista tervehti Aurora Hugoa varsin sovinnaisesti.
-Mennäänkö saman tien,
Hugo sanoi ja hän vaikutti Auroran mielestä vähän jännittyneeltä.
-Mennään vaan.
 




Hugon auto oli parhaat päivänsä nähnyt jo parikymmentä vuotta sitten ja vaikka se vähän hangoitteli vastaan, niin kyllä sillä eteenpäin pääsi.
 




Hugon jännittyneisyys tarttui Auroraankin ja ajomatka meni hiljaisuuden vallitessa. Tai no, niin hiljaisesti kuin vanha auto nyt oli hiljaa.
 




Hugo vei Auroran kaupungin retkeilypaikalle, joka olikin varsin viehättävä kukkine ja merinäkymineen. Mies tanssahteli saadakseen jännityksen laukeamaan lihaksistaan ja tämä sai Auroran kohottelemaan kulmiaan. Mitä ihmettä nyt oli meneillään?
 




Se selvisi ihan hetken päästä Hugon polvistuessa ja kaivaessa taskustaan sormusrasian...

( Varsinainen kosintakuva siis jälleen puuttuu, koska Aurorahan se kosi eikä Hugo. )
 




Aurora tuumi, että nyt oli viimeistään se hetki, kun Hugo oli tuotava kotiin näytille.
 




Isällä ja Hugolla juttu luistikin saman tien ja Aurora huokasi helpotuksesta.
 




-Äiti... Hugo kosi minua,
Aurora sanoi madaltaen ääntään.
 
 




Isabellan ilme hieman venähti, vaikka olihan hän tiennyt tämän olevan tulossa. Robertohan paljasti asian hänelle vasta taannoin. Oli hän onnellinen sisarensa puolesta, tietenkin, mutta tämä tarkoitti myös sitä, että sisar muuttaisi pois hänen viereltään, perustaisi Hugon kanssa oman perheen. Kaikkeen onneen liittyy aina pieni pala surua, hän tuumi.
 




-Onneksi olkoon! Nyt sitten päästään suunnittelemaan häitä. Minä tietenkin leivon hääkakun ja on mietittävä ketkä kaikki kutsutaan. Niin, ja hääpuku tietenkin täytyy hankkia. Ja kukkakimppu! Mitähän vielä?
Victoria alkoi intoilla oikein tosissaan tyttärensä tulevistä häistä.
 




-Äiti, me halutaan pitää häät ihan pieninä. Perhepiirissä,
Aurora alkoi toppuutella äitiään.
-Ai,
Victoria sanoi hieman pettyneenä.
-Hugolla ei ole täällä muuta sukua kuin veljensä.
-Niin... No, hääpuku täytyy kuitenkin olla hieno,
nainen päätti ja Aurora huokaisi raskaasti.
-Hyvä on äiti.
 




Myöhemmin, Hugon jo lähdettyä, perhe istui television äärellä ja keskusteli tulevista häistä.
-Kyllähän te varmaan kuitenkin kutsutte Hugon veljen Roberton sinne,
Isabella sanoi kuin muina naisina.
 




Victoria vilkaisi tytärtään.
-Onkos se Roberto iso- vai pikkuveli,
hän tiedusteli.
-Käsittääkseni hän on Hugoa vanhempi,
Isabella vastasi.
 




-Roberto tosiaan on Hugon isoveli. Vanhemmat kuolivat kun Roberto oli teini-ikäinen ja siitä lähtien tämä on pitänyt veljestään huolta,
Aurora kertoi äidilleen.
 




Isabella kuunteli jokaisen sanan, mutta ei uskaltanut katsoa enää kehenkään. Häntä pelotti, että tunteet Hugon veljeä kohtaan paljastuisivat, jos hän ottaisi katsekontaktin kehen tahansa.
 




Niin sitten eräänä leppeän kauniina iltana Aurora sai Hugonsa.




Kädet olivat vakaat molemmilla Auroran pujottaessa sormuksen Hugon sormeen.
 




-Olethan varma tästä,
Hugo kysyi puoliksi tosissaan.
-Olen. Rakastan sinua elämäni loppuun saakka.




Niin Hugo pujotti sormuksen myös Auroran sormeen ja sinetöi näin pariskunnan liiton.




Sukulaisten taputtaessa pariskunta suuteli ensimmäistä kertaa miehenä ja vaimona.
 




Juhlallisuuksien päätyttyä he siirtyivät yläkertaan siihen huoneeseen, joka aiemmin oli ollut Isabellan ja Auroran yhteistä valtakuntaa.
-Minä haluaisin oman talon,
Hugo haaveili.
-Niin minäkin, mutta ei ihan vielä. Kerätään vähän rahaa kasaan, jotta äidin ja isän ei tarvitse maksaa kaikkea.
-Se kuulostaa hyvältä, mutta arvaapa mikä kuulostaisi vielä paremmalta,
Hugo sanoi ja loi vihjailevan katseen tuoreeseen vaimoonsa. Auroran henki salpautui.
-No mikä?
-Se, että minä riisuisin tuon sinun pukusi ja... Itse asiassa, minä riisun sen nyt ja näytän ihan käytännössä.
-Sopii. Eikä sitä tarvitse siirtää tulevaisuuteen,
Aurora vastasi.
 




Niin pari laittoi hääyönsä toimeen eikä siitä sitten sen enempää ;-)
 




Suru saapui vieraaksi pian häiden jälkeen. Tommy lyyhistyi rannalle kesken kalastusreissun. Sydän vain pysähtyi ja mies oli poissa.
 


 


4 kommenttia:

  1. Ihana osa vaikka loppu olikin surullinen.
    Mutta ihanaa kun Aurora sai Hugonsa. Nyt voimme vain kuvitella, miten Isabella saisi Robertonsa. :D

    VastaaPoista
  2. Ihana osa! Minulle tulee kyllä ikävä Tommya...

    VastaaPoista
  3. Surullista, että Tommy kuoli!
    Mutta Auroran ja Hugon hääpaikka ja Auroran puku olivat tosi kauniita =)

    VastaaPoista
  4. Jotenkin haikea osa tää viimeinen. Arvailujen varaanhan tässä jää mitä käy Isabellalle ja Robertolle (ellei lue viimeistä julkaisua). Tykkäsin tarinasta ja odotin jatkoa aina innolla, vaikka viimeisimmät osat pääsin vasta nyt lukemaan kun on ollut vähän kaikenlaista enkä oo halunnut kännykällä lukea kun kuvat jää sillon niin pieniksi.
    En yleensä keksi mitään viisasta kommentoitavaa, joten tälläkin kertaa tää kommentti jää lyhyeksi.

    VastaaPoista