torstai 23. toukokuuta 2013

14. Vanhat haavat

Seuraavan viiden osan kuvat käsitelty ja siirretty valmiiksi. Tarkoitus olisi kohtalaisen nopealla tahdilla julkaista osat, sillä osan 18 lopuksi tulee äänestys teille ihanat lukijani ja toivon teidän ottavan siihen osaa ja auttavan minua päättämään kyseisen asian =)



Tässä osassa on 64 kuvaa.
 
 
--------------------




Lilyn ja Alexin välit eivät olleet enää samalla tavoin mutkattomat kuin lapsena. Molemmat kärsivät omista haavoistaan. Alex isättömyydestään ja äidin hylkäämisestä, Lily isänsä kuolemasta ja äitinsä katoamisesta. Sen lisäksi talo oli teinihuuruja täynnä molempien hormonien jyllätessä pahimmillaan eikä kummallakaan ollut oikein työkaluja käsitellä asioita. Molempia tämä vieraantuminen toisistaan harmitti, mutta mikä tahansa askel korjata tilanne tuntui aina menevän väärin.
 



Lily nousi lattialta läksyjensä parista ja kuuli Alexin puhelun sivusta.
-Okei... No joo, tuu vaan.
Hmm. Solveig. Miksi Alexin oli niin vaikea myöntää seurustelevansa tytön kanssa? Sitä Lily ei ymmärtänyt.
 



Hän ei sanonut mitään kävellessään ohitse, hymyili vain tietävän oloisena ja Alex tuntui vaistoavan sen. Jotenkin pojasta vain tuntui niin täysin väärältä jakaa tätä asiaa Lilyn kanssa koska Lily oli... tyttö. Häntä kismitti, että Solveig oli soittanut ja suorastaan painostanut Alexia kutsumaan tytön kylään. Ei sillä, että Solveig oli ihan mukava ja tytön kanssa oli kiva pussaillakin varjoisissa paikoissa, mutta että tänne kotiin... Eihän täällä ollut missään hetken rauhaa edes puhua rauhassa.
 



Solveig Dorit oli suloinen kuin pieni pinkki possu ja Alex tunsi erikoista värinää aina tytön ollessa läsnä. Tämän lähes läpinäkyvän harmaat silmät olivat jotenkin sillä tavoin vangitsevat, että poika ei tahtonut saada katsettaan niistä irti.
 



Kun Solveig olisi vain ymmärtänyt olla flirttailematta ja lähentelemättä täällä, mutta ei... Alex oli äärimmäisen vaivautunut.
 



Lily harjoitteli kitaransoittoa samassa huoneessa ja Anna-mummi katsoi televisiota. Jotenkin vain kaikkien näiden silmien alla ja korvien kuultavissa Alex ei voinut olla oma itsensä Solveigin seurassa. Tyttö ei kuitenkaan tuntunut huomaavan mitään.

 



Anna aisti Alexin vaivaantuneisuuden ja uskoi ymmärtävänsä syynkin. Niinpä hän ohjasi kaikkien huomion Lilyn soitantaan ja neito soittikin yleisölleen oikein sydämensä pohjasta.





Anastasia taas oli iloinen siitä, että Alex oli vihdoin tuonut tyttöystävänsä käymään. Hän päätti olla vieraanvarainen emäntä ja leipoi koko joukolle herkullisen pitsan.
 



Pitsa maistui niin hyvälle, että Alex söi jo toista palaa kun Lily ja Solveig vasta olivat pääsemässä ensimmäisen kimppuun.
-On se hyvä kun kasvavalle nuorelle ruoka maistuu,
Anna totesi tyytyväisenä. Hän ymmärsi Lilyn tulleen sukuun hoikkuutensa suhteen, mutta näin vanhemmiten silti jotenkin hirvitti nähdä tyttö niin kauhean hoikassa kunnossa. Kyllähän Lilykin tosin söi joka aterialla. Kaikki vain näytti kulkevan tytön läpi jälkiä jättämättä.
 



-Tänään onkin sitten Alexin vuoro nukkua Anna-mummin kanssa,
Anastasia sanoi korjaillessaan astioita pöydästä.
 



Alex oli tukehtua pitsan palaansa ja Lilykin katsoi tätiään syvästi järkyttyneenä. Sanoiko täti oikeasti noin kun Solveig oli paikalla? Ei ollut todellista! Solveig ei onneksi näyttänyt tädin sanomisista hätkähtävän, mutta Alex oli sen jälkeen entistäkin vaisumpi ja viipyi melko pitkään ulkona hyvästellessään tyttöystävänsä.
 



Nuoret olivat tosiaan alkaneet viettää vuoroöin unensa Annan vieressä. Kaikessa hiljaisuudessa Anastasia oli keskustellut Lilyn ja Alexin kanssa, kertonut huolensa vanhuksen voinnista ja viikkojen kuluessa nuorten yöpymisestä ensi alkuun ties minkä tekosyyn varjolla Annan vuoteessa oli tullut käytäntö. Tällä tavoin he kaikki osallistuivat pitämään Annaa silmällä.
( Ei sitten niin mitään aavistustakaan miksi Alex Annan viereen meni nukkumaan, sillä olin kyllä pojan osoittanut omaan sänkyynsä. Tämä kuitenkin valitsi toisin. Isänsä poika... )
 



-Huomenta Ana-täti,
Lily kajautti niin reippaasti, että tietokoneella kirjoitteleva Anastasia hätkähti rajusti.
 



Etkö sinä saa nukutuksi Ana-täti? Tiesitkö, että viattomien uni on rikkumaton? Sinä väistät ja säikyt minua. Olen yhä varmempi ja varmempi siitä, että sinä et ainoastaan tiedä syytä minun isäni kuolemaan ja äitini katoamiseen, vaan olet jotenkin syyllinen siihen. Minulla on aikaa odottaa ja jonakin päivänä sinä kerrot.
 



Anaa painoi syyllisyys kuin raskas kivi. Hän ei koskaan voisi hyvittää tekoaan Lilylle. Eikä kertoa.
 



Alexin valui aamupalan jälkeen Lilyn seuraksi sohvalle katselemaan televisiota. Lily halusi tehdä jotakin, ihan mitä tahansa, jotta hän saisi vanhan ystävyytensä ja läheisyytensä serkkunsa kanssa takaisin.
 



-Tehtäisiinkö tänään jotain yhdessä,
hän uskaltautui ehdottamaan varovasti.
-Niinku mitä?
Lilyn ajatukset pyörivät kuumeisesti eikä hän keksinyt mitään.
 



-Mitäpä jos mentäisiin kuntosalille?
Pelastus tuli yllättävältä taholta Anan ehdotuksena. Ei Lily kyllä ihan tätä ollut ajatellut, että koko perhe lähtisi viettämään aikaa yhdessä, mutta kai sekin oli parempi kuin ei mitään.
-Joo, mennään vaan,
hän sanoi nopeasti.
-No vaikka.
Alexin vastaus ei ihan täsmälleen ottaen huokunut innostusta...
 



Anastasia johdatti heidät suoraan kuntosalin yläkertaan. Anna meni vaihtamaan vaatteita ja totesi, että kyllä hän osaisi tulla perässä ilman opastustakin.
 



Lily katsoi kuinka Ana alkoi selittää pojalleen kuntosalista ja oikeasta treenaamisesta.
 



Kateus pisti kuin nuoli hänen sisällään ja syövytti rintaa.
 



Haava oli niin vanha, silti edelleen kuin tuore. Lily kääntyi ympäri ja lähti vaihtamaan itsekin treenivaatteet päälleen.
 



Hänen käydessään juoksumatolle Ana selitti vieläkin treeniohjelmien tärkeydestä ja Alex näytti kuuntelevan harvinaisen tarkasti. Lily katsoi hetken juoksumaton ohjauspaneelia ja huomasi sen helpoksi käyttää. Ei hän tätä laitetta varten kyllä mitään ohjeita tarvitsisi.
 



Myöhemmin koko perhe juoksi viereisillä matoilla. Anna tosin enemmänkin vain käveli kun taas Lily ja Alex yrittivät kovasti laittaa parastaan Anan hikoillessa vieressä intervallijuoksun parissa. Lopulta päivästä sukeutui oikein mukava. Kuntosalin jälkeen he kävivät ulkona syömässä kaupungin parhaassa ravintolassa ja jopa Alex rentoutui ja laski Lilyn kanssa leikkiä ihan kuin joskus aikaisemmin.
 



Eräänä päivänä Alex löysi roskiaan viedessä ulkoa kulkukissan. Se näytti harvinaisen rohkealta ja varovasti poika lähestyi sitä. Kissa tuli nuuskimaan ja antoi hetken päästä silittääkin.
 



-Musta olis tosi kiva, jos meillä olis kissa,
Alex sanoi ja katsoi Lilyä.
 



-Mutta mähän olen allerginen eläimille,
Lily sanoi huolestuneena.
-Ai niin joo...
 



Lily ei ollut uskoa korviaan! Oliko poika tosiaan unohtanut, että Lilyllä oli paha allergia kaikille karvaisille eläimille?
-Kun olette valmiit niin olohuoneeseen soittotunnille,
Ana huuteli.
-Okei,
Alex vastasi. Lily ei sanonut mitään. Niin pahasti hän oli serkulleen loukkaantunut. Kuinka Alex saattoi unohtaa jotain sellaista?
 



Lily kuitenkin meni Anan pitämälle soittotunnille mukisematta, sillä soittamisesta hän todella piti. Hänen ajatuksissaan oli alkanut itää unelma tulla aikanaan osaksi kaupungin sinfoniaorkesteria. Se olisi pitkä tie päästä huipulle, mutta sitä Lily halusi.
 



Sinä vuonna talvi tuli yhdessä yössä ja toi mukanaan kireän pakkasen, joka huursi puut ja jäädytti vedet.
 



Kylmä vyöryi vuorilta alas laaksoon ja jähmetti maiseman kauniin valkoiseksi postikortiksi.
 



Alex oli alkanut kuntoilemaan ihan tosissaan ja ajoi joka aamu aikaisin, arkena ja vapaana, kuntosalille treenaamaan.
 



Ei se helppoa ollut. Poika halusi kunnon lihakset ja timmin vatsan. Sen eteen oli tehtävä tosissaan töitä.
 



Kesken treenaamisen Alexin ajatukset alkoivat pyöriä aivan muissa asioissa ja hän huomasi vain istuvansa ja tuijottavansa tyhjyyteen. Treenaaminen oli tehnyt pojan psyykellekin hyvää ja nykyään hän huomasi tunnekuohujen alkaneen tasoittua pahimmista vuoristoradoistaan. Liian syvälle omiin ajatuksiinsa hän ei kuitenkaan halunnut upota, eikä nyt ollut sen paikkakaan. Lihakset eivät kasvaneet istumalla.
 



Niin Alex työnsi ajatukset päättäväisesti syrjään ja palasi kuntoilemaan.
 



Juuri päästyään suihkusta Alex kuuli puhelimensa piippaavan tekstiviestin merkiksi. Solveig kysyi, että voisiko hän tulla käymään pitkästä aikaa Alexin kotona? Vähän poikaa arvelutti kun hän muisti edellisen kerran vaivautuneen tunnelman, mutta ei kai hän voisi iänkaiken pitää tyttöä poissakaan? Niinpä Alex vastasi olevansa kotona puolen tunnin päästä.
 



Solveig saapui täsmällisesti kuin kello ja Alex riensi päästämään tytön sisälle.
 



Tai ei Solveig enää mikään tyttö ollut. Hän oli täyttänyt jo kahdeksantoista, paria kuukautta ennen Alexia ja Lilyä.
 



Tällä kertaa Anna teki pitsan, sillä Anastasia ei ollut kotona.
-Mitä sä meinaat koulun jälkeen tehdä,
Alex kysyi Solveigilta. He eivät oikeastaan koskaan jutelleet mitään, kuhertelivat vain.
-Mä olen hakenut yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä,
Solveig vastasi. Tämä sai Annan katsomaan tyttöä vähän tarkemmin.
 



-Vai aiot sinä lääkäriksi? Minun miehenikin oli lääkäri,
Anna sanoi istuutuessaan pöytään. Siitä sukeutui pitkä ja polveileva keskustelu parantamisen tärkeydestä ja ties mistä muusta sen tiimoilta, sillä Lily lakkasi kuuntelemasta.
 



Häntä harmitti jostain syystä ihan vietävästi. Solveig oli jo aikuinen, kuten Lilykin tahtoi olla. Solveigilla oli hienoja suunnitelmia hienolle uralle. Hän itse vain suunnitteli rämpyttävänsä kitaraa hamaan tulevaisuuteen.
 



Ei siinä mitään väärää ollut tietenkään, että halusi edetä musikaalisella uralla, mutta mitä oli muusikko verrattuna lääkäriin? Lily tunsi äkkiä itsensä täysin mitättömäksi Solveigin rinnalla.
 



Jotenkin asiaa pahensi entisestään se, että Anna viihtyi Solveigin seurassa huomattavasti aiempaa paremmin. Halullaan tulla lääkäriksi nuori nainen oli nostanut itsensä vakavasti otettavaksi miniäehdokkaaksi Annan silmissä.
 



-Tämä meidän Lily on oikein mukava tyttö. Hän on musikaalisesti hyvin lahjakas ja haaveilee pääsystä sinfoniaorkesteriin,
Anna sanoi kääntyen katsomaan Lilyä tämän hoitaessa muiden jättämiä lautasia tiskikoneeseen.
-Niin. Lily on oikein mukava... tyttö,
Solveig vastasi myhäillen. Oliko siinä tauko sanan tyttö edessä? Lehmä! Hemmetin pinkki lehmä!
 



Lily käveli vihaisena yläkertaan, meni iltapesulle ja riuhtaisi peiton syrjään. Mukava... tyttö. Mikä Solveig oikein kuvitteli olevansa? Joku taivaan lahja hänen suvulleen? Alex voisi saada paljon paremman tyttökaverin, Lily puhisi kiukkuisena.
 



Lily kääntyi seinään päin ja odotti unen tuloa. Se antoi odotuttaa itseään sinä iltana hyvän tovin.
 



Anna taas makoili haaveillen vuoteellaan. Hän muisteli koko pitkää ja uskomatonta elämäänsä. Anna tiesi aikansa lähenevän loppuaan.
 



Hän oli valmis. Enemmän kuin valmis. Ikuinen kaipaus Antonin kuoltua ei ollut koskaan laantunut. Se oli kirvelevä vanha haava, jota arpikudos ei armossaan peittänyt.
 



Ja Katarina. Tyttären katoaminen kirvelsi kenties vielä enemmän. Hän ainakin tiesi missä Anton oli. Hautausmaalla Sunlit Tidesissa. Sinne Annakin aikanaan haudattaisiin, rakkaan Antoninsa viereen. Katarinan kohtalosta taas ei ollut minkäänlaista tietoa.
 


 
Takkatulen lempeään rätinään Anna lopulta torkahti ja näki ihania unia aurinkoisista ja onnellisista päivistä.
 
 
--------------------
 



Pari kuukautta kului kuin siivillä ja nuorten syntymäpäivä oli ihan nurkan takana. Lily oli alkanut harjoitella ruuanlaittoa tätinsä opastuksella.
 



-Tämä leipä on kuule Lily ihan mielettömän hyvää! Olet onnistunut täydellisesti,
Ana kehui.
 



Lilyn sydän lämpeni siinä hetkessä tädilleen.
-Kiitos,
hän sanoi vaatimattomasti ja liikuttuneena.
 



Myöhemmin Ana istui sohvalle äitinsä viereen. Hän katsoi tätä pitkään ja tutkivasti. Olisikohan äiti syytä viedä lääkärintarkastukseen? Tämä alkoi olla jo niin vanha, että iho oli kuin haurainta paperia.
 



Kuinka kauan hän vielä saisi pitää äidin luonaan, Ana pohti ja sydäntä viilsi tuleva suru. Hän painoi mieleensä kaikki äitinsä rakkaat piirteet. Vuosien myötä heidän ongelmalliset välinsä olivat muuttuneet ja Ana oli oppinut arvostamaan Annaa. Heidän arkensa oli joustavaa ja mukavaa. Anaa harmitti, että niin monet vuodet hän oli kiukutellut äidilleen ihan syyttä suotta.
 



Myöhemmin naiset yhdessä tuumin katselivat kokkausohjelmaa ja pohtivat täytekakkujen täytteitä. Tosin niistä piti puhua ihan supattaen, sillä Alex oli samassa huoneessa harjoittelemassa.
 



Syntymäpäivä kuitenkin koitti ja täytekakun täytteistäkin oltiin päästy sopuun. Nuoret olivat harvinaisen vakavia vuosia täyttäessään. Tähän loppuisi huoleton nuoruusaika ja alkaisi vastuu ja kova arki.
 



Syntymäpäivillä ei vältytty dramatiikaltakaan, sillä Alex-paran kakku syttyi tuleen kesken juhlinnan.
 



Alexin rakkauselämä sen sijaan kukoisti. Kun muita ei ollut talossa, saattoi Solveigin kanssa suudella sielläkin. Vuoteeseen asti Alex ei uskaltanut tyttöystäväänsä viedä, sillä se olisi ollut jotenkin ihan liian noloa...
 



Nuori Jennifer Wong oli myös kovasti Alexin perään. Lähetteli tekstareita ja kirjoitteli rakkauskirjeitä. Jen oli ihan mielettömän kaunis ja Alex huomasi ettei ollutkaan ihan varma siitä, halusiko sittenkään olla loppuelämäänsä Solveigin kanssa.
 



Alex suostui mielellään antamaan Jenille ajotunteja, sillä tytön seura oli jotenkin elähdyttävää. Silti... jotakin puuttui Jenniferistäkin.
 



Lily haki kuin hakikin kaupungin orkesteriin ja pääsi sinne.
 



Tullessaan uuden työpaikkansa ovista ulos Lily tunsi äkkiä kaikkien ihokarvojensa nousevan pystyyn. Hänen takanaan oli jotakin... jotakin... joka käski hänen kääntyä.
 



Silmät. Lily ei nähnyt enää mitään muuta. Pakottava tarve katsoa silmiin. Mies katsoi niin syvälle, avasi Lilyn sielun... ja samalla Lily löysi jotain, jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt.


6 kommenttia:

  1. Ihana osa taas. Lily on kyllä ihan mun lemppari, niin herttanen. Jotenki toivon, että se sais joskus tietää tätinsä salaisuuden :D
    Innolla ja jännityksellä ootan uutta osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pisara =)
      Uusia osia on tullut tällä erää sitä tahtia, että en ole muistanut käydä kaikkiin kommentteihin vastaamassa =D

      Jaa-a, jaa-a... Saapa nähdä saako Lily tietää tätinsä salaisuuden vai ei... En kerro etukäteen :-P

      Poista
  2. Siis omg mahtava osa.Jos äänestys on perijä äänestys niin ihan varmana äänestän Lilyä♥ Tuo vamppyyri juttu on hyvin jännittävä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nuttis! Pari seuraavaa osaa onkin jo ilmestynyt ja niiden perusteella on jo varmaankin havaittavissa, että kyse ei tule olemaan perijä-äänestyksestä. Mutta mistä sitten? Odotapa vielä pari osaa lisää ;-)

      Poista
  3. Mahtava osa! Odotan seuraavaakin innolla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja pari seuraavaa osaakin ehtinyt jo ilmestyä =)

      Poista